Marraskuussa tuli vierailtua Düsseldorfissa muutaman kerran ja molemmilla kerroilla näin muita aupaireja ja kävimme juhlimassa. Ensimmäisellä kerralla vietettiin halloweenia tyttöjen kesken jolloin yövyttiin Marian kanssa hotellissa ja toisella kerralla olikin tyttöjen ilta sekä party like Gatsby-bileet. Tuntuu että oon julkaissut noilta reissuilta jo kaikki julkaisemisen arvoiset kuvat,tossa kuitenkin nyt tollanen "kaunis" kuva shoppailukadun läheisyydestä sekä tortillapöydän antimista. Kelpais muuten nyt tortillat paremmin kuin hyvin,nam. Düsseldorfissa haluan kyllä käydä vielä joku kerta kunnolla ajan kanssa ilman mitään juhlimisia tai muuta,pelkästään shoppailemassa ja paikkoja kierrellessä. Siihen varmasti on kuitenkin vielä tulevaisuudessakin mahdollisuuksia sillä useat aupair-kamut asuu siellä suunnalla ja matkakaan ei ole mikään älyttömän pitkä.
Pari kertaa kävin myös Münsterissä. Täältä löytyy enemmän juttua ensimmäisestä reissusta kyseiseen kaupunkiin. :) Toisella kerralla lähdin host-perheen mukaan kun he lähtivät eräs viikonloppu leluostoksille. Ajattelin että todennäköisesti mulla on edessä erittäin tylsä lauantai jos jään yksin tänne kotiin niin lähdin sitten heidän mukaansa. Kuvittelin että lelukaupassa olisi mennyt noin puolisen tuntia mutta taidettiin olla siellä sellaiset reilut 3 tuntia,no ainakin päivä meni nopeasti eikä pahemmin ehtinyt tylsyyttä potemaan. En tiedä milloinkohan opin ajattelemaan lapsiperheen aikataulujen mukaisesti = aina kestää kauemmin kuin alunperin oli tarkoituksena. Lelukaupan jälkeen käytiin vielä syömässä Arkaden kauppakeskusessa yhdessä bio-ravintolassa jonka jälkeen ajeltiin takaisin kotiin suoraan iltapalapöytään.
Kelit olivat kuun alkupuolella todella kohdallaan! Aurinko paistoi ja puut olivat kauniissa ruskassa. Sitten loppukuusta alkoi kuitenkin ne "synkemmät" kelit ; vettä satoi,myrskysi ja viimeisetkin lehdet tippui kaikista puista. Olisiko ollut marraskuun puoliväli kun täällä oli jonkilaista myrskyä ilmassa ja öisin en saanut unta kun tuuli humisi niin kovasti. Tuntuu että kokoajan on vain pimeää vaikka aurinko laskeekin (vasta) joskus viiden aikoihin päivällä. Välillä huomaan että kaipaan sitä että olisi lunta,varsinkin näin joulun alla. Tuntuu typerältä kuunnella joululauluja kun pihalla on +10 astetta,nurmikko on aivan vihreää ja aurinko paistaa. En malta odottaa että tunnen ja kuulen lumen narskuvan mun kenkien alla! Jos olisin ollut kokoajan suomessa niin todennäköisesti vaan valittaisin jos olisi kauheesti lunta..:D Noei nyt sentään kyllä lumi kuuluu jouluun sekä talveen muutenkin,ihana piristys ruiske pitkän/pimeän talven keskelle ja ehkä sitä lunta(kin)nyt vasta osaa arvostaa kun tänne sitä ei ainakaan pysyvästi oo tullut/oo tulossa.
Ja kuten elämässä yleensäkkin niin myös marraskuussa oon käynyt läpi erilaisia tunteita. Oon ollut surullinen ja välillä itkenyt aika paljonkin. Yleensä näin käy jos esimerkiksi äiti/ystävä lähettää kuvan suomesta tai jos päällä on jokin kova ikävä aalto. Marraskuussa lähetin muuten kirjeen mun ystävälle suomeen ja itkuhan siinä tuli kun sain snäppejä missä kirje avattiin ja näin miten liikuttunut hän oli + itkin onnesta että mun elämässä on tollanen ihminen <3 + tuli melkoisen kova ikävä. Toisessa kuvassa mun tunteena on varmaan lähinnä epätoivo.:D Olin nimittäin mahataudissa ja vielä reissun päällä.. Sitä vaan toivoi ettei joutuisi kaikkia junamatkoja oksentamaan ja kuten naamataulusta saattaa huomata olin aika heikossa kunnossa,kyseisenä päivänä en syönyt mitään ja taisin juoda yhden vesilasin mikä onneksi pysyi kuitenkin sisällä. Iloinen olen ollut myös! Onneksi :D Hymy tulee huulille edelleen pienistäkin asioista eli ainakin toistaiseksi täällä ollaan säilytty ihan samana Saijana kuin suomesta lähtiessäkin. Pakko sanoa vielä että jokaisessa kuvassa olen ilman minkäänlaista meikkiä. Sellainen on mun arki minä : hiukset pesty ties milloin viimeksi & ne on laitettu kiireessä sotkunutturalle,meikkiä kasvot ei ole nähneetkään,silmäpussit koristaa kasvoja 5 päivää viikossa ja vaatteet ovat milloin missäkin kuolassa tai ruuan tähteissä. Päiväkodin tädit varmaan ihmeissään että minkähän rönttäiitan tämä perhe on tänne oikein ottanut lapsia hoitamaan kun joka päivä menen jossain kuluneissa verkkareissa/mahdollisimman rennoissa vaatteissa sinne.:D Lasten kanssa on kuitenkin paljon mukavampaa touhuta ja kontata menemään pitkin lattioita kun on rennot sekä mukavat vaatteet itellä päällä. Luonnonlapsena mennään siis mutta ei haittaa ollenkaan,just the way i like it.
Ruokaaaa. Oon laittanut vähän kaiken makuisia ja näköisiä ruokia. Kaikki on ainakin pienemmälle pojalle maistunut ja ei mullakaan mitään ongelmia niiden syömisen suhteen oo ollut,täytyy koputtaa nyt puuta. :D Mitään maailman terveellisempiä ruokia täällä ei todellakaan syödä mutta ihan tavallista kotiruokaa kuitenkin. Viime viikon perjantaina päätin raskaan viikon päättymisen ja viikonlopun kunniaksi leipoa omenapiirakan. Ensimmäistä kertaa tein itse vaniljakastiketta,enkä muuten oo aikaisemmin ajatellut edes että sekin on tosi helppoa ja nopeaa tehdä itse! Piirakastakin tuli ihan hyvä tosin pohja oli vähän erilainen mitä kuvittelin että siitä olisi tullut.
Marraskuussa vietettiin myös suomessa isänpäivää ja ensimmäisessä kuvassa näkyy kortti minkä laitoin postissa menemään kohti suomea. Enemmän mun ajatuksia tämän vuotisesta isänpäivästä voi lukea kun selaa pari postausta taakse päin. Menetin monia yöunia sen takia kun selailin puhelimesta iltalehden sovellusta ja luin kaikkia uutisia ympäri maailmaa. Tietenkin omassa päässä aina suurentelee asioita (niin kuin myös suomen media näyttää tekevän) ja aina nukahti tietynlaisessa pelkotilassa. Yksi ilta sitten päätin että poistan koko sovelluksen ja laitan puhelimen muutenkin syrjään heti kun alkaa kunnolla väsyttää. Puhelimen tilalle otin sitten iltalukemiseksi pojilta tollaisen kirjan. Lasten kirjahan se on mutta hyvä sellainen ; toisella sivulla kirjoitetaan suomeksi ja toiselle sivulle sama teksti on käännetty saksaksi. Sain muuten paljon levollisemman olon itselleni kun jätin uutisten selaamisen pois ja otin kirjan lukemisen tilalle. Päiväkodissa oli myös laternenumzug eli lyhtykulkue jossa jokaisella lapsella oli oma lyhty ja kuljettiin sitten iltapimeällä tuolla sellainen pieni reitti yhdessä. Kulkueen jälkeen mentiin vielä päiväkotiin syömään brezeleitä ja ulkona soitti orkesteri. Yhdestä työpäivästä erityisesti oon ylpeä! Kävin yksin poikien kanssa ikeassa ja siellä vierähtikin sellaiset 4 tuntia. Ilman mitään ongelmia ja meillä oli tosi kiva reissu. Työpäivä oli todella pitkä mutta selviydyin hyvin ilmaan minkäänlaisia väsymyksen oireita tai muita,jeee.
Viime viikonloppuna matkustin Bochumiin sillä siellä oli Suomi seurakunnan joulujuhlat. Kahdentoista aikoihin olin perillä ja tavattiin Marian kanssa jonka jälkeen mentiin kiertelemään joulumarkkinoita. Söpössä pienessä kahvilassa kahvittelujen/lämmittelyjen jälkeen Marian host-mama haki meidät keskustasta ja suunnattiin kohti erästä kirkkoa. Siellä oli suomalais-saksalainen jumalanpalvelus ja Suomikoulun oppilaat näyttelivät/lukivat jouluevankeliumin. Aluksi tuntui todella oudolta kun ympärillä puhuttiin paljon suomea mutta hetken päästä oli sellainen olo että ois halunnu vaan halata kaikkia kun tuli niin kotoisa tunne. :D Kirkosta siirryttiin seurakunnan tiloihin missä oli todella tiivis tunnelma sillä tuolit olivat ihan kiinni toisissaan mutta ainakin oli lämmin ilmapiiri. Kaksi pitkää pöytää oli katettu jouluisesti ja suomi tunnelmaa unohtamatta sieltä täältä löytyi pieniä suomen lippuja. Pöydistä löytyi myös suomiherkkuja (saksalaisista aineksista valmistettuna) kuten joulutorttuja ja mustikkapiirakka,vaikka niitä olikin todella kiva syödä niin huomasi sen ettei ne aitoja suomalaisia kyllä voita. Kirkossakin lauloimme jo suomalaisia joululauluja mutta tuolla seurakunnan tiloissa tunnelma oli ihan erilainen ; kaikki lauloivat kovaan ääneen ja oikein antaumuksella. Empä ole muuten aikasemmin miettinyt niin tarkasti esimerkiksi Sylvian joululaulun sanoja,itkussa oli pitelemistä kun siellä me suomalaiset sitä yhteen ääneen lauloimme. Oli kyllä todella kiva "tapahtuma" ja tuli ihanan jouluinen tunnelma heti noista suomalaisista joululauluista,niitä olisi voinut laulaa kyllä pitemmällekkin iltaan. Illalla mentiin vielä Bochumiin joulumarkkinoille,valot olivat pimeällä todella kauniita mutta ihmisiä oli kyllä mun makuun aivan liikaa liikkeellä..
Siinä tiivistettynä mun marraskuu. Sopivan menevä kuukausi mutta tietenkin sairastelut olisi jättänyt välistä jos vain voisi valita. Muutama kotiviikonloppu myös mahtui marraskuuhun mutta niitä kyllä kaipasinkin,varsinkin noiden Düsseldorfin reissujen jälkeen. :D Pahoittelut vielä kun kuvat näyttää taas menevän oman tahtonsa mukaan ihan mihin sattuu. Pitää opetella ilmeisesti joku uusi keino minkä kautta kuvat tänne laittaa kun blogger näyttää vähän pistävän vastaan.
-Saija
