SYNTTÄRIJUHLINTAA SAKSASSA

 

  

Oltiin sovittu suomityttöjen kanssa että nähdään lauantaina ja jollain tavalla juhlistetaan mun synttäreitä. Koko päivänä kukaan ei vastannut mun viesteihin meidän ryhmäkeskustelussa ja hiljalleen aloin miettiä pienten "vinkkien" perusteella, että joku koira tohon juttuun kyllä oli haudattuna. Jenni tuli hakemaan mut metropysäkiltä ja ajeltiin heidän kotiinsa. Siellä tytöt oli vastassa ilmapallojen ja ruusukimpun kera. Sain kaulaani kakskymppiskorun ja seinällä oli happy birthday viiri (?). Tytöt oli ostaneet ruuat ja juomat kaikki valmiiksi, oli kakkuja ja itse tehty ihana kortti. Onnenkyyneleethän siinä tuli kun tajusin mitä he oli mulle järjestäneet.

Ajattelin pitkään että mun syntymäpäivä täällä tulis olemaan tosi yksinäinen ja tylsä, mutta olin kyllä niin väärässä kuin vaan ihminen voi olla. En ois ikimaailmassa kuvitellut, että mut ois yllätetty noin ihanalla tavalla. Oon niin kiitollinen siitä, että oon tutustunut näihin tyttöihin täällä ja varmasti voitte kuvitella kuinka sydämellisiä tyyppejä on kyseessä kun tollasen yllätyksenkin järjesti. <3 

Maanantaina oli tosiaan se virallinen "juhlapäivä" ja lauantain jälkeen ajattelin että mulle kelpaa paremmin kuin hyvin se, että vietän päiväni töitä tehden ilman mitään spesiaalia. Host-perhe pääsi kuitenkin yllättämään kun alakerta oli koristeltu ilmapalloilla ja serpentiineillä. Vanhempi pojista oli maalannut myös aivan ihanan kortin. Iltapäivällä host-äiti tuli kotiin kahden tulppaanikimpun kera ja jo aiemmin hän soitti kysyäkseen oltiinko me syöty vielä välipalaa, ei oltu. Perheen isäkin tuli aiemmin töistä  ja lähdettiin sitten yhdessä kohti "tuntematonta" päämäärää. Mentiin sellaiseen vähän hienompaan kahvilaan syömään kakkua. Illalla sain vielä itse tehdyn linnun, jonka siipiin oli suihkutettu hajuvettä ja laitettu mukaan rahaa uuteen hajuveteen.

Itseäni lainatakseni tässä mun maanantai-iltainen päivitys facebookista, joka tiivistää aikalailla mun ajatukset tästä kaikesta :

Vielä viime viikolla ajattelin että mun syntymäpäivä täällä Saksassa tulee olemaan ihan tavallinen päivä muiden joukossa, olin kuitenkin väärässä. Lauantaina Düsseldorfin Suomitypyt pääsi yllättämään aivan täysin, kun he oli järjestäneet mulle aivan ihanat yllätys synttärit. Tänään vuorostaan host-perhe yllätti monilla pienillä asioilla ja sai mut taas ajattelemaan kuinka kiitollinen oonkaan siitä että oon päätynyt just tähän perheeseen. Perhe jossa jokainen ihminen on täyttä kultaa.

20 YEARS // 20 FACTS

1. Rakastan ketsuppia. Omasta mielestäni laitan ketsuppia ihan normaalisti ruokiin, mutta lukiossa mun ketsupin käytöstä tuli meidän kaveriporukasta joku yleinen vitsi. Keittäjätkin alkoivat tottua siihen että oli ruokana sitten kalapuikkoja tai kanakastiketta niin pyysin aina ketsuppia. Lopulta he kaivoivat ketsupin heti esiin kun näkivät että oon tulossa ja eräs kerta yksi heistä naureskelikin mulle "sie oot semmonen ketsuppi". 


2. Mietin tosi tarkkaan mitä kuvia laitan esimerkiksi facebookkiin tai instagramiin. Usein kysyn kavereilta vielä varmistuksia että onhan joku kuvateksti varmasti oikein tai näyttääkö se kuva mitä oon laittamassa tosi typerältä. 


3. Täällä ollessani oon alkanut puhumaan itsestäni kolmannessa muodossa.


4. Mun musiikki maku on tosi laaja ja sen huomaa mun spotifyn soittolistoistakin. Samalla listalla saattaa olla esimerkiksi tauskia, hurriganesia ja joitain uusia listahittejä. :D


5. Usein kun keskustelen ihmisten kanssa (seisten) mulla on tapana koskea heitä esimerkiksi olkapäähän ja katsoa samalla silmiin.

6. Stressaan lähes tulkoon kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Usein saankin kuulla "sää nyt taas mietit aivan liikaa" lauseen, kun mietin liian paljon jotain typerää pientä juttua. Toisaalta oon joskus myös hälläväliä asenteella ja esimerkiksi autokyytien kanssa  Suomessa ajattelen että kyllä aina kyydit mm. baariin ja sieltä takaisin jostain löytyy.


7. Pissa-kakkajutut on mun erikoisalaa. Terveisin Saija ikuinen 4-vuotias.


8. Laulaminen on kivaa varsinkin autossa. En tosiaan osaa laulaa ja kuulostan samalta kuin sikaa tapettais, mutta laulan silti enkä häpeä sitä (vaikka todellakin pitäisi..). Ei tosiaan riitä että laulan aivan nuotin vierestä vaan laulan myös useimmiten sanat aivan väärin, jostain syystä kuulen sanoitukset omalla "tavallani" ja yleensä menee ihan päin honkia.


9. Oon maailman laiskin ihminen lukemaan sähköposteja tai blogeja. Tällä hetkellä lukemattomia sähköposteja löytyy 910 ja blogi postauksia 524.. Päivitän sähköposti kansiota moneen kertaan päivän aikana, mutta luen vaan ne tärkeimmät ja mitä blogeihin tulee luen aina vaan samojen ihmisten postauksia. 


10. Mua ei monestikkaan kiinnosta miltä näytän tai esimerkiksi kauppaan voin mennä aivan minkä näköisenä vaan. Mieleen on jäänyt kerta kun oltiin kavereiden kans grillikioskilla ja mulla oli jalassa vihreät feikki crocsit joiden läpi näkyi "hienot" batman sukat. 


11. Jos on olemassa ovien avoimeksi jättäminen-syndrooma, niin mulla on se. Jätän kotona lähes aina minkä tahansa kaappien ovet auki. Täällä suljen ovet automaattisesti muualta, mutta mun huoneessa vaatekaapin liukuovet on yleensä sepposen selällään.

12. Kun syön jotain ruokaa missä on kahta eri "lajia" esimerkiksi lihaa ja perunaa, loppu vaiheessa ruokaa alan laskea että kaikille on pari. Jokaiseen haarukalliseen tulee siis lihaa ja perunaa eikä silloin kukaan jää yksin jäljelle. :D


13. Googlaan päivittäin tosi paljon eri asioita, yleensä samantien jos joku mietityttää löydän itseni googlailemasta. Monet kerrat on tullut selailtua vauva.fi sivustoa esimerkiksi päänsäryn googlaamisen seurauksena ja sieltä on sitten saanut "luotettavan" diagnoosin aivokasvaimesta tai syövästä. 


14. Kun laitan whatsappissa ääniviestejä mun tarkoituksena on yleensä kertoa jokin yksi lyhyt asia. Lopulta niitä ääniviestejä onkin tullut läheteltyä vähintään 5 kappaletta ja jokainen kestää muutamia minuutteja. Usein se menee niin että kerron tärkeimmän asiani ensimmäisen minuutin aikana ja loput jutut meneekin sitten aivan ohi aiheen.


15. Tykkään pestä pyykkiä. Jos äiti joskus kotona erehtyi pesemään mun vaatteita niin hermoromahdus oli lähellä, koska äiti pesee vaatteita eri tavalla kuin minä ja tietenkin oma tapa on aina se ainut ja oikea. :D

16. Oon aika pihi rahan suhteen ja tuntuu että mitä enemmän rahaa saan sitä pihimpi musta tulee. Muutama vuosi sitten esimerkiksi kesätyö rahat säilyi siellä tilillä korkeintaan pari viikkoa, tili tuli tili meni. Viime kesänä taas säästin suurimman osan rahoista ja tililtä löytyy samoja rahoja edelleen.


17.Kun tilaan pizzan otan aina Hawaii täytteet, ellen oo Kemissä paikallisessa DiMare pizzeriassa (kinkku-ananas-currykastike,yes please). Listoilta löytyis varmasti kymmeniä parempiakin täytteitä, mutta oon kai liian kaavoihin kangistunut tässä asiassa.


18. Mulle vois antaa palkinnon : maailman hitain viesteihin vastaaja. Luen viestit yleensä saman päivän aikana, mutta jostain kumman syystä vastaamisessa saattaa kestää useampi päivä tai jopa viikkokin. Vihaan tätä tapaa itsessäni tosi paljon ja niin varmasti vihaa viestien vastaanottajatkin, pitäis kyllä ryhdistäytyä.


19. Itken tosi helposti niin ilosta kuin surustakin. Ylipäätänsä oon muutenkin tunteellinen ihminen, joskus ajattelin että se on mun heikkous mutta tänä päivänä käännän sen ehkä enemmän mun vahvuudeksi.


20. En voi uskoa että täytän tänään jo 20-vuotta. Tuntuu etten oo saanu elämässä mitään merkittävää vielä aikaan, vaikka toisaalta asun tällä hetkellä parin tuhannen kilometrin päästä omasta kodistani että ehkä siinä on jo jotain merkittävää. 

PIENIÄ LAPSIA AU PAIR-PERHEESSÄ // RISUT

Ennen tänne Saksaan lähtöäni ja päätöstäni siitä että tuun just tähän perheeseen kuulin muutamia kysymyksiä ja lausahduksia useaan otteeseen : "Miten pärjäät niin pienen lapsen kanssa?", "Eikö sua pelota että siellä on niiiiin pieniä lapsia?", "Se on varmasti tosi rankkaa kun ne lapset on noin pieniä", "Musta ei kyllä ikinä ois tommoseen..". 

Pakostakin aloin itse myös hieman arastelemaan ajatusta siitä että olisin perheessä missä on alle 1-vuotias ja lisäksi vielä 3-vuotias lapsi. Täällä sitä kuitenkin ollaan ja ihan hengissäkin vielä. :D 

 Ajattelin kertoa tässä postauksessa hieman huonoja puolia eli niitä risuja mitkä liittyvät juurikin siihen että aupair-perheessä on pieniä lapsia. Myöhemmin toisessa osassa kerron sitten päinvastoin niitä hyviä ruusuisia puolia. 

  Nämä ovat siis sellaisia asioita mitä ei välttämättä silloin tule ajateltua kun vierailee esimerkiksi tuttavaperheen luona, missä on pieniä lapsia. Tälläisillä kyläreissuilla jotka kestävät päivän tai vaikka viikonkin usein tuntuu että on aivan sama mitä ne lapset tekevät, joko he heittelevät pottumuusia pitkin seiniä tai kirkuvat kurkku suorana ovat he silti aina niin suloisia ja ihania pikkumussukoita. Tuntemukset saattaa kuitenkin hieman muuttua kun tälläistä elämää elää ihan joka päivä ja tässä joitain ei niin kivoja asioita mitä mulla on tullut mieleen.

- Ruoalla leikkiminen ja mäskääminen. Esimerkiksi ensin ruokaa pureskellaan sitten se otetaan pois suusta ja yritetään syöttää pienillä sotkuisilla kätösillä aupairille. Toinen lapsille hauska juttu on se että ruokaa levitetään siitä lautaselta ihan joka puolelle. 

- Kun lapsella tulee se ikä vastaan että ruokailuvälineiden käyttöä tulisi opetella saa varautua entistä pahempaan sotkuun. Täällä tämä opettelu tapahtuu niin että esimerkiksi lusikka otetaan mallikkaasti täyteen ruokaa, mutta jostain kumman syystä matkalla suuhun se on ehtinyt kääntyä useampaan otteeseen ympäri ja on enemminkin sääntö kuin poikkeus että suurinosa ruuasta löytyy sitten jonkun vaatteilta eikä sieltä ruokailijan suusta. Tästä syystä päivässä meneekin yksi jos useampikin body pyykki koriin.

- Vauvaikäsillä lapsilla hampaiden puhkeaminen on erittäin "mielenkiintoista" aikaa. On päiviä kun mikään ei kelpaa ja kaikki ärsyttää, sitten on päiviä kun iltaisin huudetaan vähintään se puoli tuntia putkeen kun kivut ovat niin kovat mutta särkylääke ei ole vielä alkanut vaikuttaa. Hampaathan ei tosiaan tule kaikki kerralla joten täälläkin tätä tuskailua on jatkunut oikeastaan koko tämän puolivuotisen verran eikä loppua näy. Alinan kanssa skypettäessä pienempi itki alakerrassa hammaskipujen takia ja Alina kuuli sen tänne yläkertaan saakka vaikka kaikki ovet olivatkin kiinni, siitä voi siis päätellä että kyllä näistä herroista volyymia lähtee. Alina kysyikin tän karjumisen kuullessaan "Miten sää oikein jaksat tommosta?!". 

-Vaipan vaihto on myös asia mitä ei sellaisessa perheessä tarvitse tehdä missä on vain "isoja" lapsia. Sinänsähän vaipan vaihto ei ole mitenkään ällöttävää tai avaruustiedettä, eikä siinä ole mulle mitään ongelmaa. Kuitenkin operaatio vaipan vaihto saattaa useasti viedä pitemmänkin tovin kun pikku sankari lähtee ilkosillaan viipeltämään pitkin poikin ja siinä välissä lirauttelee parit pissat pitkin lattioita. Perheessä jossa on pieniä lapsia on hyvin todennäköistä myös se että vessassa asioiminenkaan ei onnistu vielä yksin ; jonkun täytyy pyyhkiä pylly, sulkea housun napit, pestä kädet ja vähän vahtia ettei homma mene aivan läträämiseksi. Tietenkin kaikki ongelmat niin vaipan vaihdossa kuin vessassa käymisessäkin tulee vastaan juuri silloin kun ois kamala kiire jonnekkin.

- Pienet lapset laittaa kaiken suuhun ja he haluavat koskea ihan kaikkeen, varsinkin juuri siihen mihin ei todellakaan saisi koskea. On hyvä olla valppaana kokoajan ettei esimerkiksi legot tai kivet päädy kurkusta alas. Isommalta pojista taisi kerran muuten löytyä jokin lelu nenästä, varmaan oli hänelle ihan mielenkiintoinen kokeilu tämäkin.

-Pitkään nukkuminen viikonloppuisin on tässä talossa ainakin erittäin vieras käsite. Mua tää asia ei henkilökohtaisesti kauheasti haittaa kun oon niin aamuvirkku, mutta jollekkin toiselle tämä saattaisi olla katastrofi. Tosiaan vaikka olisitkin sikeäuninen kuten minä, todennäköisesti heräisit siihen kun lapsi huutaa oven takana kuin palosireeni siinä puoli kahdeksan aikaan aamusta. Yleensä lapset kyllä nukkuvat pitempään tai ainakin näin oon käsittänyt kun oon muiden aupaireiden kanssa puhunut, mutta ei täällä vaan. :D Aamu unisten pelastus voisi tälläisessä tilanteessa olla korvatulpat.

- Äiti on lapsille aina ykkönen. On turha edes yrittää olla mikään äiti kakkonen, koska ei ole äidin voittanutta. Pienistä lapsista kiintymyksen äitiin voi nähdä ehkä hieman selkeämmin kuin isommista.

- Pienillä lapsilla on ilmeisesti vähän heikompi vastustuskyky kuin vanhemmilla ja päiväkodista usein tulee kaikkia kivoja pöpöjä tänne kotiin saakka. Milloin on oksennustauti ja milloin ripuli. Nämä kaksi edellä mainittua ovat melko rankkoja, koska sotkua tulee ja esimerkiksi vaippoja täytyy vaihtaa joka toinen sekunti. Eivätkä pienet lapset osaa erikseen varoittaa milloin esimerkiksi se oksennus tulee ja usein saakin sitten siivoilla sohvan nurkkia. Oli kipeyden syy mikä tahansa usein lapset haluavat juurikin oman äitinsä paikalle joten saattaa joutua kokemaan "riittämättömyyden" tunteita, tosin itsestä riippumattomasta syystä. Tämä kyllä pätee vanhempiinkin lapsiin tai muhun ainakin edelleen, kun on kipeänä on omat vanhemmat parempia hoitajia entä kukaan muu.

- Varsinkin väsyneenä pienet lapset haluavat olla paljon sylissä. Joten tarvittavat arkiaskareet täytyy tehdä yhdellä kädellä, koska toista täytyy pidellä menossa mukana. Voin kertoa että esimerkiksi ruuan laittaminen, pöydän kattaminen ja astianpesukoneen tyhjentäminen ovat melko haastavia tehtäviä pelkällä yhdellä kädellä toimitettuna.

- Jos perheessä on vauva ja vähän vanhempi lapsi tai miksei useampikin voi esiintyä mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuutta ihan molemminpuolin, vanhempi ei saa niin paljon huomiota kun haluaisi joten on mustasukkainen ja kun hänelle vihdoin annetaan paljon huomiota on pienempi mustasukkainen siitä että joku muu on nyt huomionkeskipisteenä.

- Kaikessa täytyy olla apuna ja varsinkin aivan pienten lasten täytyy olla melkeinpä kokoajan valvovan silmän alla. Eräs päivä mietin että monet aupairit on sellaisissa perheissä missä lapset osaavat muunmuassa ; pukea itse, käydä vessassa itse ja jopa syödäkkin itse. Pienet lapset eivät kuitenkaan osaa näitä asioita joten heidän apunaan täytyy olla ja välillä se on melko rankkaa, varsinkin silloin jos alkaa miettimään sitä ettei kaikkien aupairien tarvitse noita asioita tehdä ollenkaan. 

Vinkki vitosena teille jotka haaveilette aupairin duuneista ja olet perfektionisti, henkilö joka ei siedä sotkua tai et halua likaa omien kynsiesi alle. En suosittele perhettä jossa on aivan pieniä lapsia, sillä sotkua tulee aivan 100% varmasti oli kyseessä minkä luontoinen lapsi tahansa. Tai no jos haluat haastetta  itsellesi niin miksei, ainakin täytyisi oppia pois niistä omista "rajoistaan".

Ärsyttää kun ei oo kunnollista kuvamateriaalia. Nämäkin kuvat on otettu joskus tammikuussa..

-Saija

MIKÄ ON MUUTTUNUT PUOLESSA VUODESSA?

  Tänään on kulunut tasan puoli vuotta siitä kun tulin tänne Saksaan. Yritin miettiä joitain asioita mitkä ovat "muuttuneet" tai esimerkiksi tilanteita mihin reagoin nykyään eri tavalla kuin aikasemmin. Varmasti unohdin joitain olennaisiakin asioita, mutta tässä nyt ainakin joitakin. 

•  Oon saanut ihan huomattavasti enemmän varmuutta pienten lasten kanssa "olemiseen" ja ylipäätänsä lasten kanssa toimimiseen. Aluksi ongelmia saattoi tuottaa särkylääkeen antaminen suppona tai oli pientä alkukankeutta muunmuassa vaipan vaihdossa. Nykyään asiat kuitenkin hoituu tosi näppärästi ja oonkin sanonut että tiedän pärjääväni jatkossakin erilaisten haasteiden kanssa mitä pienet vauvat/lapset tuovat mukanaan.

•  Uusia asioita ruuanlaitosta on tullut opittua valtavasti ja oon monet kerrat yllättänyt jopa itsenikin mun kokkauksilla. Aikaisemmin silloin harvoin kun laitoin ruokaa Suomessa tuijotin kokoajan reseptiä ja tein tarkalleen niin kuin ohjeessa sanottiin. Täällä oon oppinut jollain tavalla itse kokeilemaan ja maistelemaan niitä kokkauksia, monesti ruoka on paljon maittavampaa kun esimerkiksi maustaa aivan mutu tuntumalla. Virheistä oppii lausahdus pätee siis myös kokkaamiseen sekä leipomiseen.

  

• Tunteiden hallitseminen. Poikien kanssa tulee monesti tilanteita joissa joudun laskemaan kymmeneen ennen kuin päästän suustani yhtään mitään. Joskus tuntuu että pää vaan kiehuu kun ärsyttää niin paljon jotkut pienetkin asiat mitä nämä kaksi sankaria keksivät. Oon oppinut sen että yleensä ne tilanteet ei todellakaan oo niin vakavia  kun miltä aluksi tuntuu ja pienen hengähdyshetken jälkeen asialle voi jo nauraa. Oon todella tempperamenttinen persoona ja pienenä iskä sanoikin mua usein pikku myyksi, juuri mun äkkipikaisuuden ja "räjähtävyyden" takia. Täällä en kuitenkaan "voi" soittaa suutani host vanhemmille jostain typerääkin typerimmistä jutuista tai valittaa joistain asioista niin kuin kotona saattaisin tehdä.   

•  Itseluottamusta on tullut huimasti lisää. Puoli vuotta sitten ajattelin etten selviä edes lentämisestä yksin puhumattakaan siitä että asun näin kaukana kotoa ilman omia vanhempiani. Luulin etten koskaan tai ainakaan vielä moneen vuoteen pystyisi asumaan omillani kun oon riippuvainen mun vanhemmista enkä osaa tehdä "mitään" yksin. Kaikki on mennyt täällä kuitenkin paremmin kun hyvin ja tiedän että kun omilleen muuttamisen aika tulee eteen tuun selviämään siitä sekä yksinasumisesta yleensäkkin vallan mainiosti. 

Pelkään paljon turhiakin asioita ja stressaan niistä etukäteen ihan hirveästi, esimerkiksi kun matkustin täällä ensimmäisiä kertoja junalla olin aivan paineissa. Edelleenkin joskus pelottaa se jos päädynkin johonkin ihan väärään paikkaan, mutta tiedän että löydän kyllä tieni takaisin eikä se mikään maailmanloppu ole vaikka näin kävisikin. Tiivistettynä voisin sanoa että en enään "pelkää" tehdä joitain hankaliakin asioita yksin. Enkä oo antanut pelon estää mua tekemästä täällä joitain asioita, en oo antanut pelolle liian suurta valtaa niin kuin aiemmin oisin saattanut tehdä.

•  Rohkeutta saksan puhumiseen on vihdoin tullut, tosin melko vähän mutta silti. Kielikurssi alkoi tammikuun lopussa ja päivä päivältä opin enemmän uusia asioita sekä saan luottamusta omiin taitoihini. Uskallan avata suuni jos multa kysytään jotain ja vastata muutenkin kuin pelkällä yhdellä sanalla. :D Rohkeutta tarvitsen vielä rutkasti lisää mutta askel askeleelta kohti parempaa kielitaitoa. Mun enkku on kuitenkin paljon parempi kuin aiemmin ja uskallan puhua sitä ilman minkäänlaisia estoja.

• Poikien ja mun välinen side on vahvistunut huimasti. Kumpikaan heistä ei yhtään enään arastele mua, nuorempi ujosteli alussa todella paljon. Pojista on tullu mulle tosi tärkeitä, eikä ihmekkään kun viitenä päivänä viikossa vietän heidän kanssaan niin paljon aikaa. Asetan pojat aina etusijalle ja sydäntä särkee kun näkee jos jompi kumpi heistä on surullinen tai esimerkiksi kaatuu jossain ja saa haavan. Mun elämä oikeastaan pyörii pääsääntöisesti täällä poikien ympärillä.

•  Uusiin ihan huippuihin ihmisiin tutustuminen on ollut kyllä ehdottomasti tän seikkailun yksi parhaimmista jutuista. Lähinnä oon tutustunut suomalaisiin aupaireihin, mutta myös ulkomaalaisia aupaireja on tullut tavattua. Ollaan suomityttöjen kanssa puhuttu siitä että jos joku meistä ei olisi täällä nyt ei oltais välttämättä koskaan törmätty koska asutaan kaikki vähän eri puolilla suomea. Aupairiksi hakeutuu kuitenkin jollain tavalla saman tyylisiä ihmisiä ja jo pelkän työnkin puolesta aina löytyy kaikkien kanssa jotain juteltavaa. Uskon ja toivon että tullaan näkemään tyttöjen kanssa myös Suomessa.

•  Pakko mainita tähän että jos jokin on muuttunut radikaalisti niin mun ruokailutottumukset. :D Täällä syön ainoastaan aamupalan, päivällisen, välipalan ja iltapalan eli siis ainoastaan yksi lämmin ateria. Suomessa taas söin vähintään sen 5 ateriaa päivässä ja ainakin kaksi niistä oli lämpimiä aterioita. Syön täällä kerralla paljon enemmän, koska muuten nälkä yllättää paljon aikasemmin enkä ns. pärjää seuraavaan ateriaan asti. Syön myös paljon huonommin kuin Suomessa tai ainakin paljon paljon huonolaatuisempaa ruokaa enkä lähes yhtään kasviksia. Ruuan ja liikunnan vähäisyyden seurauksena oon saanut tässä puolen vuoden aikana ihan hävettävän paljon lisäkiloja. 

-Saija