perjantai 18. maaliskuuta 2016

PIENIÄ LAPSIA AU PAIR-PERHEESSÄ // RISUT

Ennen tänne Saksaan lähtöäni ja päätöstäni siitä että tuun just tähän perheeseen kuulin muutamia kysymyksiä ja lausahduksia useaan otteeseen : "Miten pärjäät niin pienen lapsen kanssa?", "Eikö sua pelota että siellä on niiiiin pieniä lapsia?", "Se on varmasti tosi rankkaa kun ne lapset on noin pieniä", "Musta ei kyllä ikinä ois tommoseen..". 
Pakostakin aloin itse myös hieman arastelemaan ajatusta siitä että olisin perheessä missä on alle 1-vuotias ja lisäksi vielä 3-vuotias lapsi. Täällä sitä kuitenkin ollaan ja ihan hengissäkin vielä. :D 

 Ajattelin kertoa tässä postauksessa hieman huonoja puolia eli niitä risuja mitkä liittyvät juurikin siihen että aupair-perheessä on pieniä lapsia. Myöhemmin toisessa osassa kerron sitten päinvastoin niitä hyviä ruusuisia puolia. 


  Nämä ovat siis sellaisia asioita mitä ei välttämättä silloin tule ajateltua kun vierailee esimerkiksi tuttavaperheen luona, missä on pieniä lapsia. Tälläisillä kyläreissuilla jotka kestävät päivän tai vaikka viikonkin usein tuntuu että on aivan sama mitä ne lapset tekevät, joko he heittelevät pottumuusia pitkin seiniä tai kirkuvat kurkku suorana ovat he silti aina niin suloisia ja ihania pikkumussukoita. Tuntemukset saattaa kuitenkin hieman muuttua kun tälläistä elämää elää ihan joka päivä ja tässä joitain ei niin kivoja asioita mitä mulla on tullut mieleen.


- Ruoalla leikkiminen ja mäskääminen. Esimerkiksi ensin ruokaa pureskellaan sitten se otetaan pois suusta ja yritetään syöttää pienillä sotkuisilla kätösillä aupairille. Toinen lapsille hauska juttu on se että ruokaa levitetään siitä lautaselta ihan joka puolelle. 



- Kun lapsella tulee se ikä vastaan että ruokailuvälineiden käyttöä tulisi opetella saa varautua entistä pahempaan sotkuun. Täällä tämä opettelu tapahtuu niin että esimerkiksi lusikka otetaan mallikkaasti täyteen ruokaa, mutta jostain kumman syystä matkalla suuhun se on ehtinyt kääntyä useampaan otteeseen ympäri ja on enemminkin sääntö kuin poikkeus että suurinosa ruuasta löytyy sitten jonkun vaatteilta eikä sieltä ruokailijan suusta. Tästä syystä päivässä meneekin yksi jos useampikin body pyykki koriin.

- Vauvaikäsillä lapsilla hampaiden puhkeaminen on erittäin "mielenkiintoista" aikaa. On päiviä kun mikään ei kelpaa ja kaikki ärsyttää, sitten on päiviä kun iltaisin huudetaan vähintään se puoli tuntia putkeen kun kivut ovat niin kovat mutta särkylääke ei ole vielä alkanut vaikuttaa. Hampaathan ei tosiaan tule kaikki kerralla joten täälläkin tätä tuskailua on jatkunut oikeastaan koko tämän puolivuotisen verran eikä loppua näy. Alinan kanssa skypettäessä pienempi itki alakerrassa hammaskipujen takia ja Alina kuuli sen tänne yläkertaan saakka vaikka kaikki ovet olivatkin kiinni, siitä voi siis päätellä että kyllä näistä herroista volyymia lähtee. Alina kysyikin tän karjumisen kuullessaan "Miten sää oikein jaksat tommosta?!". 

-Vaipan vaihto on myös asia mitä ei sellaisessa perheessä tarvitse tehdä missä on vain "isoja" lapsia. Sinänsähän vaipan vaihto ei ole mitenkään ällöttävää tai avaruustiedettä, eikä siinä ole mulle mitään ongelmaa. Kuitenkin operaatio vaipan vaihto saattaa useasti viedä pitemmänkin tovin kun pikku sankari lähtee ilkosillaan viipeltämään pitkin poikin ja siinä välissä lirauttelee parit pissat pitkin lattioita. Perheessä jossa on pieniä lapsia on hyvin todennäköistä myös se että vessassa asioiminenkaan ei onnistu vielä yksin ; jonkun täytyy pyyhkiä pylly, sulkea housun napit, pestä kädet ja vähän vahtia ettei homma mene aivan läträämiseksi. Tietenkin kaikki ongelmat niin vaipan vaihdossa kuin vessassa käymisessäkin tulee vastaan juuri silloin kun ois kamala kiire jonnekkin.


- Pienet lapset laittaa kaiken suuhun ja he haluavat koskea ihan kaikkeen, varsinkin juuri siihen mihin ei todellakaan saisi koskea. On hyvä olla valppaana kokoajan ettei esimerkiksi legot tai kivet päädy kurkusta alas. Isommalta pojista taisi kerran muuten löytyä jokin lelu nenästä, varmaan oli hänelle ihan mielenkiintoinen kokeilu tämäkin.

-Pitkään nukkuminen viikonloppuisin on tässä talossa ainakin erittäin vieras käsite. Mua tää asia ei henkilökohtaisesti kauheasti haittaa kun oon niin aamuvirkku, mutta jollekkin toiselle tämä saattaisi olla katastrofi. Tosiaan vaikka olisitkin sikeäuninen kuten minä, todennäköisesti heräisit siihen kun lapsi huutaa oven takana kuin palosireeni siinä puoli kahdeksan aikaan aamusta. Yleensä lapset kyllä nukkuvat pitempään tai ainakin näin oon käsittänyt kun oon muiden aupaireiden kanssa puhunut, mutta ei täällä vaan. :D Aamu unisten pelastus voisi tälläisessä tilanteessa olla korvatulpat.

- Äiti on lapsille aina ykkönen. On turha edes yrittää olla mikään äiti kakkonen, koska ei ole äidin voittanutta. Pienistä lapsista kiintymyksen äitiin voi nähdä ehkä hieman selkeämmin kuin isommista.


- Pienillä lapsilla on ilmeisesti vähän heikompi vastustuskyky kuin vanhemmilla ja päiväkodista usein tulee kaikkia kivoja pöpöjä tänne kotiin saakka. Milloin on oksennustauti ja milloin ripuli. Nämä kaksi edellä mainittua ovat melko rankkoja, koska sotkua tulee ja esimerkiksi vaippoja täytyy vaihtaa joka toinen sekunti. Eivätkä pienet lapset osaa erikseen varoittaa milloin esimerkiksi se oksennus tulee ja usein saakin sitten siivoilla sohvan nurkkia. Oli kipeyden syy mikä tahansa usein lapset haluavat juurikin oman äitinsä paikalle joten saattaa joutua kokemaan "riittämättömyyden" tunteita, tosin itsestä riippumattomasta syystä. Tämä kyllä pätee vanhempiinkin lapsiin tai muhun ainakin edelleen, kun on kipeänä on omat vanhemmat parempia hoitajia entä kukaan muu.

- Varsinkin väsyneenä pienet lapset haluavat olla paljon sylissä. Joten tarvittavat arkiaskareet täytyy tehdä yhdellä kädellä, koska toista täytyy pidellä menossa mukana. Voin kertoa että esimerkiksi ruuan laittaminen, pöydän kattaminen ja astianpesukoneen tyhjentäminen ovat melko haastavia tehtäviä pelkällä yhdellä kädellä toimitettuna.

- Jos perheessä on vauva ja vähän vanhempi lapsi tai miksei useampikin voi esiintyä mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuutta ihan molemminpuolin, vanhempi ei saa niin paljon huomiota kun haluaisi joten on mustasukkainen ja kun hänelle vihdoin annetaan paljon huomiota on pienempi mustasukkainen siitä että joku muu on nyt huomionkeskipisteenä.

- Kaikessa täytyy olla apuna ja varsinkin aivan pienten lasten täytyy olla melkeinpä kokoajan valvovan silmän alla. Eräs päivä mietin että monet aupairit on sellaisissa perheissä missä lapset osaavat muunmuassa ; pukea itse, käydä vessassa itse ja jopa syödäkkin itse. Pienet lapset eivät kuitenkaan osaa näitä asioita joten heidän apunaan täytyy olla ja välillä se on melko rankkaa, varsinkin silloin jos alkaa miettimään sitä ettei kaikkien aupairien tarvitse noita asioita tehdä ollenkaan. 


Vinkki vitosena teille jotka haaveilette aupairin duuneista ja olet perfektionisti, henkilö joka ei siedä sotkua tai et halua likaa omien kynsiesi alle. En suosittele perhettä jossa on aivan pieniä lapsia, sillä sotkua tulee aivan 100% varmasti oli kyseessä minkä luontoinen lapsi tahansa. Tai no jos haluat haastetta  itsellesi niin miksei, ainakin täytyisi oppia pois niistä omista "rajoistaan".


Ärsyttää kun ei oo kunnollista kuvamateriaalia. Nämäkin kuvat on otettu joskus tammikuussa..

-Saija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti