EI HASSUMPAA x 11

Joskus on päiviä kun tuntuu että kaikki menee päin mäntyä..Silloin on hankala ajatella niitä elämän pieniä iloja joita meidän jokaisen arjessa varmasti on, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Itse huomaan murehtivani aivan liikaa pieniäkin asioita ja saatan keskittyä tulevaisuuteen enemmän kuin siihen nykyhetkeen. Päätin nyt  kirjoittaa kymmenen asiaa, niin arjesta kuin sen ulkopuoleltakin, mitkä ovat olleet kivoja tai mistä on tullut hyvä mieli. Otsikosta mulla tulee muuten mieleen se yksi Risto Räppääjän biisi. Mulla on ajanjaksoja kun laulan Ei hassumpaa biisiä itsekseen päässäni vaikka en oikeasti tiedä koko biisistä muuta kuin yhden lauseen (enkä ole edes katsonut niitä elokuvia). :D Nyt kuitenkin mennään niihin juttuihin jotka eivät ole olleet hassumpia : 

☺  Talon pikkumiehellä on tullut uusi ihana tapa. Hän haluaa ottaa multa silmälasit pois päästä jonka jälkeen painaa omat kasvonsa vasten mun kasvojani ja usein vielä tuhisee oikein söpösti. Lisäksi se kun tämä pienimies nukahtaa syliini tai herää päikkäreiltään ja ensimmäisenä silmät avattuaan hymyilee leveästi. Puhumattakaan hänen tanssimisestaan ja ylipäätänsä siitä kuinka ihanaa on nähdä miten pieni lapsi kasvaa ja kehittyy. :) 

☺  Yllätykset !!! Rakastan tehdä yllätyksiä tai ylipäätään jotain pieniä kivoja juttuja arjessa. Alkuviikosta esimerkiksi siivosin keittiön ja valmistelin iltapalapöytää valmiiksi parikin kertaa (vaikka mulla olikin pitkä työpäivä), kukaan ei siitä erikseen mitään sanonut mutta varmasti se oli kiva "ylläri" myös perheelle. JA postissa saapui myös ihana yllätys : kotiväeltä tuli meille kaikille tänne omat joulukortit. Itkuhan siinä taas tuli..Jotenkin meen aina ihan tunteelliseks tollasissa tilanteissa kun joku muistuttaa mua mun läheisistä tai kodista jollain tavalla.

☺ Pakko laittaa tähän ainakin yks juttu mikä on tapahtunut jo syyskuussa. Pidettiin poikien kanssa "piknik" tossa takapihalla = levitin viltin nurmikolle ja syötiin jotain keksejä yms. Mun pinna tais muistaakseni sinä päivänä olla aika kireällä ja ajattelin että raikas ulkoilma piristäisi varmasti mieltä. Aurinko paistoi ja meidän ympärillä lenteli useampi perhonen. Pojat nauroivat iloisesti ja perhoset laskeutuivat vuorotellen molempien poikien päähän. Olin ollut täällä tolloin vasta alle kuukauden, mutta kyseinen hetki oli jotenkin tosi kaunis ja mietin vaan mielessä että "ei se elämä ole hassumpaa täälläkään".

☺ Nyt kun vanhoista jutuista pääsin kirjoittamaan niin kerta kiellon päälle. Näin täällä tosiaan pienimmäisen pojan ensiaskeleet ja kuten taisin mainitakkin niin oli kyllä unohtumaton hetki. Sen lisäksi että hän otti ensiaskeleet sanoi hän myös ensimmäiset sanansa. Ette muuten ikinä arvaa mikä se ensimmäinen sana oli? 
-"Saija". Host-vanhempien kanssa naurettiin että en ollut ehtinyt olla täällä kuin pari viikkoa ja hän ensimmäisenä sananaan sanoi sitten mun nimen eikä esimerkiksi äitiä tai papaa. :D Nykyään hänen sanavarastoonsa kuuluu lisäksi vielä : kukka,kakka ja tätä.

☺  Vanhempi pojista on aivan hullaantunut Yakari lastenohjelmaan. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla hän haluaa leikkiä Yakaria. Näkisittepä kun tämä Yakari tulee telkkarista, pienen pojan silmät kirkastuu samantien ja kasvoille nousee leveä hymy. :D Sama tapahtuu myös silloin kun hänen kanssaan leikkii innokkaasti. Toinen tykkää niin kovasti kun leikeissä kommunikoidaan myös hänen kanssaan, eikä ole paljoa itseltäni vaadittu että heittäydyn leikkeihin ja keskityn leikkitilanteisiin kunnolla.

☺  Some-aikani on vähentynyt. Edelleenkin vietän kyllä puhelimen äärellä aivan liikaa aikaa ja täällä varsinkin "vapaa-ajalla" tulee melkeinpä pelkästään vain selailtua somea. Päivisin kuitenkin aika kuluu aivan muuhun eli poikien hoitamiseen ja heidän kanssaan leikkimiseen + ruuan laittoon sekä kotitöihin.
Usein puhelin on teillä tuntemattomilla ja sitten illalla selaan läpi päivän "tapahtumat" ja se joskus verottaa ajastani useita tuntejakin. Hyvä puoli on kuitenkin se että päivisin olen suurimmaksi osaksi irti puhelimestani. Kirjoitan ihan niinkuin olisin pahimman luokan some-addikti mutta en kai nyt sentään, kuitenkin jonkunlaista riippuvuutta mullakin on sen voin myöntää. 

☺ Täällä paistoi alkuviikosta useamman päivän aurinko! Muistaakseni maanantaina sekä tiistaina taisi olla jopa +15 astetta ja ulkona tuntui ihan keväältä. Vaikka huomaankin kaipaavani lunta näin joulun lähettyvillä niin auringosta saa kyllä niiiin paljon iloa ja energiaa. Lisäksi vielä lintujen laulu ja lämmin ilma niin voilá.

☺  Tein kerrankin jotain hyvissä ajoin etukäteen..Ostin nimittäin joululahjat suurimmaksi osaksi jo lokakuussa, silloin se tuntui typerältä mutta ainakin nyt on ollut vähemmän stressattavaa. Eilen kävin vielä Marian kanssa viime hetken jouluostoksilla Dortmundissa ja nyt mun tarvii enään ostaa vain jotain pikkujuttuja niin voin hyvillä mielin lähtä joulunviettoon. Hyvin suunniteltu on kuitenkin puoliksi tehty, eli ehkä mulla ei ole huolta. ;)

☺ Whatsapp. Whatsapp on kyllä niin kätevä sovellus, varsinkin kun se löytyy lähes kaikilta läheisiltä. Pystyy nopeasti ottamaan toiseen yhteyttä joko tavallisten viestien tai ääniviestien muodossa, eikä ole väliä onko ihmisten välillä pari tuhatta vai kymmenen tuhatta kilometriä niin pystyy tavoittamaan toisensa ihan hetkessä. On helppoa kun aupair kamuilta saa whatsapp-ryhmissä apua jos iskee jokin kiperä tilanne tai vastaava ja pystyy muutenkin antamaan/saamaan vertaistukea. Perheeseen ja suomikamuihin yhteydenpito on helppoa,nopeaa ja ilmaistakin vielä kaikenlisäksi, eikä siihen tarvita muuta kuin toimiva nettiyhteys. Tähän mainittakoon vielä kivana juttuna viikolla käyty skype-puhelu ystävän kanssa,haleja sinne. :)

☺ Tänään jäljellä 5 päivää! Onhan tätä jo odotettukin. Viiden päivän päästä istun lentokoneessa ja määränpäänä on Suomi. Oon odottanut tätä "lomaa" kuin kuuta nousevaa, enemmän kuin mitään reissuja täällä Saksassa. Pääsen rentoutumaan omiin kotimaisemiin ja ennen kaikkea näkemään omia rakkaita läheisiä. Sekä tietenkin viettämään joulua! Joulu on saanut tänä vuonna aivan erilaisen merkityksen kuin aikaisempina vuosina. Perheen sekä läheisten merkitys korostuu tänä jouluna vielä entisestään enkä voisi toivoakkaan mitään enempää, maailman parhain joululahja on se kun pääsen kotiin.

+☺ Tämä nyt ei varsinaisesti liity koko tekstiin yhtään mitenkään, mulla tuli nimittäin tosta alussa mainitsemastani Risto Räppääjä asiasta yks juttu mieleen. Kävin ennen tänne Saksaan lähtöä autokoulun viimeisen vaiheen ja hakiessani niitä "loppupapereita" autokoululta, autokoulun työntekijä sanoi mulle että näytän aivan Risto Räppääjän Nelliltä. Mulla tuli heti mieleen Nelli Nuudelipää ja nauroin sitten että ompa kaunis kohteliaisuus.Hän sanoi että aina kun on lasten kanssa katsonut Risto Räppääjä elokuvaa ja on nähnyt siinä Nellin on hän miettinyt että Saijassa ja Nellissä on selvä yhdennäköisyys. Googlailtiin sitten kuvia tästä näyttelijä Nellistä ja söpö tyttöhän hän oli, aika imartelevaa että näytän 10-vuotta nuoremmalta jo tässä iässä. :D

PS: Host-äiti oli tehnyt tänään ruuaksi hirvipaistia ja jälkkäriksi kaneliomenoita kermavaahdon kera, ei muuten ollut hassumpaa. ;) 

Kuvituksena toimii tänään Hammin joulumarkkinoilta otetut räpsyt.  

-Saija

MARRASKUU

Marraskuussa tuli vierailtua Düsseldorfissa muutaman kerran ja molemmilla kerroilla näin muita aupaireja ja kävimme juhlimassa. Ensimmäisellä kerralla vietettiin halloweenia tyttöjen kesken jolloin yövyttiin Marian kanssa hotellissa ja toisella kerralla olikin tyttöjen ilta sekä party like Gatsby-bileet. Tuntuu että oon julkaissut noilta reissuilta jo kaikki julkaisemisen arvoiset kuvat,tossa kuitenkin nyt tollanen "kaunis" kuva shoppailukadun läheisyydestä sekä tortillapöydän antimista. Kelpais muuten nyt tortillat paremmin kuin hyvin,nam. Düsseldorfissa haluan kyllä käydä vielä joku kerta kunnolla ajan kanssa ilman mitään juhlimisia tai muuta,pelkästään shoppailemassa ja paikkoja kierrellessä. Siihen varmasti on kuitenkin vielä tulevaisuudessakin mahdollisuuksia sillä useat aupair-kamut asuu siellä suunnalla ja matkakaan ei ole mikään älyttömän pitkä.

Pari kertaa kävin myös Münsterissä. Täältä löytyy enemmän juttua ensimmäisestä reissusta kyseiseen kaupunkiin. :) Toisella kerralla lähdin host-perheen mukaan kun he lähtivät eräs viikonloppu leluostoksille. Ajattelin että todennäköisesti mulla on edessä erittäin tylsä lauantai jos jään yksin tänne kotiin niin lähdin sitten heidän mukaansa. Kuvittelin että lelukaupassa olisi mennyt noin puolisen tuntia mutta taidettiin olla siellä sellaiset reilut 3 tuntia,no ainakin päivä meni nopeasti eikä pahemmin ehtinyt tylsyyttä potemaan. En tiedä milloinkohan opin ajattelemaan lapsiperheen aikataulujen mukaisesti = aina kestää kauemmin kuin alunperin oli tarkoituksena. Lelukaupan jälkeen käytiin vielä syömässä Arkaden kauppakeskusessa yhdessä bio-ravintolassa jonka jälkeen ajeltiin takaisin kotiin suoraan iltapalapöytään.

Kelit olivat kuun alkupuolella todella kohdallaan! Aurinko paistoi ja puut olivat kauniissa ruskassa. Sitten loppukuusta alkoi kuitenkin ne "synkemmät" kelit ; vettä satoi,myrskysi ja viimeisetkin lehdet tippui kaikista puista. Olisiko ollut marraskuun puoliväli kun täällä oli jonkilaista myrskyä ilmassa ja öisin en saanut unta kun tuuli humisi niin kovasti. Tuntuu että kokoajan on vain pimeää vaikka aurinko laskeekin (vasta) joskus viiden aikoihin päivällä. Välillä huomaan että kaipaan sitä että olisi lunta,varsinkin näin joulun alla. Tuntuu typerältä kuunnella joululauluja kun pihalla on +10 astetta,nurmikko on aivan vihreää ja aurinko paistaa. En malta odottaa että tunnen ja kuulen lumen narskuvan mun kenkien alla! Jos olisin ollut kokoajan suomessa niin todennäköisesti vaan valittaisin jos olisi kauheesti lunta..:D Noei nyt sentään kyllä lumi kuuluu jouluun sekä talveen muutenkin,ihana piristys ruiske pitkän/pimeän talven keskelle ja ehkä sitä lunta(kin)nyt vasta osaa arvostaa kun tänne sitä ei ainakaan pysyvästi oo tullut/oo tulossa. 

Ja kuten elämässä yleensäkkin niin myös marraskuussa oon käynyt läpi erilaisia tunteita. Oon ollut surullinen ja välillä itkenyt aika paljonkin. Yleensä näin käy jos esimerkiksi äiti/ystävä lähettää kuvan suomesta tai jos päällä on jokin kova ikävä aalto. Marraskuussa lähetin muuten kirjeen mun ystävälle suomeen ja itkuhan siinä tuli kun sain snäppejä missä kirje avattiin ja näin miten liikuttunut hän oli + itkin onnesta että mun elämässä on tollanen ihminen <3 + tuli melkoisen kova ikävä. Toisessa kuvassa mun tunteena on varmaan lähinnä epätoivo.:D Olin nimittäin mahataudissa ja vielä reissun päällä.. Sitä vaan toivoi ettei joutuisi kaikkia junamatkoja oksentamaan ja kuten naamataulusta saattaa huomata olin aika heikossa kunnossa,kyseisenä päivänä en syönyt mitään ja taisin juoda yhden vesilasin mikä onneksi pysyi kuitenkin sisällä. Iloinen olen ollut myös! Onneksi :D Hymy tulee huulille edelleen pienistäkin asioista eli ainakin toistaiseksi täällä ollaan säilytty ihan samana Saijana kuin suomesta lähtiessäkin. Pakko sanoa vielä että jokaisessa kuvassa olen ilman minkäänlaista meikkiä. Sellainen on mun arki minä : hiukset pesty ties milloin viimeksi & ne on laitettu kiireessä sotkunutturalle,meikkiä kasvot ei ole nähneetkään,silmäpussit koristaa kasvoja 5 päivää viikossa ja vaatteet ovat milloin missäkin kuolassa tai ruuan tähteissä. Päiväkodin tädit varmaan ihmeissään että minkähän rönttäiitan tämä perhe on tänne oikein ottanut lapsia hoitamaan kun joka päivä menen jossain kuluneissa verkkareissa/mahdollisimman rennoissa vaatteissa sinne.:D Lasten kanssa on kuitenkin paljon mukavampaa touhuta ja kontata menemään pitkin lattioita kun on rennot sekä mukavat vaatteet itellä päällä. Luonnonlapsena mennään siis mutta ei haittaa ollenkaan,just the way i like it.

Ruokaaaa. Oon laittanut vähän kaiken makuisia ja näköisiä ruokia. Kaikki on ainakin pienemmälle pojalle maistunut ja ei mullakaan mitään ongelmia niiden syömisen suhteen oo ollut,täytyy koputtaa nyt puuta. :D Mitään maailman terveellisempiä ruokia täällä ei todellakaan syödä mutta ihan tavallista kotiruokaa kuitenkin. Viime viikon perjantaina päätin raskaan viikon päättymisen ja viikonlopun kunniaksi leipoa omenapiirakan. Ensimmäistä kertaa tein itse vaniljakastiketta,enkä muuten oo aikaisemmin ajatellut edes että sekin on tosi helppoa ja nopeaa tehdä itse! Piirakastakin tuli ihan hyvä tosin pohja oli vähän erilainen mitä kuvittelin että siitä olisi tullut. 

Marraskuussa vietettiin myös suomessa isänpäivää ja ensimmäisessä kuvassa näkyy kortti minkä laitoin postissa menemään kohti suomea. Enemmän mun ajatuksia tämän vuotisesta isänpäivästä voi lukea kun selaa pari postausta taakse päin. Menetin monia yöunia sen takia kun selailin puhelimesta iltalehden sovellusta ja luin kaikkia uutisia ympäri maailmaa. Tietenkin omassa päässä aina suurentelee asioita (niin kuin myös suomen media näyttää tekevän) ja aina nukahti tietynlaisessa pelkotilassa. Yksi ilta sitten päätin että poistan koko sovelluksen ja laitan puhelimen muutenkin syrjään heti kun alkaa kunnolla väsyttää. Puhelimen tilalle otin sitten iltalukemiseksi pojilta tollaisen kirjan. Lasten kirjahan se on mutta hyvä sellainen ; toisella sivulla kirjoitetaan suomeksi ja toiselle sivulle sama teksti on käännetty saksaksi. Sain muuten paljon levollisemman olon itselleni kun jätin uutisten selaamisen pois ja otin kirjan lukemisen tilalle. Päiväkodissa oli myös laternenumzug eli lyhtykulkue jossa jokaisella lapsella oli oma lyhty ja kuljettiin sitten iltapimeällä tuolla sellainen pieni reitti yhdessä. Kulkueen jälkeen mentiin vielä päiväkotiin syömään brezeleitä ja ulkona soitti orkesteri. Yhdestä työpäivästä erityisesti oon ylpeä! Kävin yksin poikien kanssa ikeassa ja siellä vierähtikin sellaiset 4 tuntia. Ilman mitään ongelmia ja meillä oli tosi kiva reissu. Työpäivä oli todella pitkä mutta selviydyin hyvin ilmaan minkäänlaisia väsymyksen oireita tai muita,jeee.

Viime viikonloppuna matkustin Bochumiin sillä siellä oli Suomi seurakunnan joulujuhlat. Kahdentoista aikoihin olin perillä ja tavattiin Marian kanssa jonka jälkeen mentiin kiertelemään joulumarkkinoita. Söpössä pienessä kahvilassa kahvittelujen/lämmittelyjen jälkeen Marian host-mama haki meidät keskustasta ja suunnattiin kohti erästä kirkkoa. Siellä oli suomalais-saksalainen jumalanpalvelus ja Suomikoulun oppilaat näyttelivät/lukivat jouluevankeliumin. Aluksi tuntui todella oudolta kun ympärillä puhuttiin paljon suomea mutta hetken päästä oli sellainen olo että ois halunnu vaan halata kaikkia kun tuli niin kotoisa tunne. :D Kirkosta siirryttiin seurakunnan tiloihin missä oli todella tiivis tunnelma sillä tuolit olivat ihan kiinni toisissaan mutta ainakin oli lämmin ilmapiiri. Kaksi pitkää pöytää oli katettu jouluisesti ja suomi tunnelmaa unohtamatta sieltä täältä löytyi pieniä suomen lippuja. Pöydistä löytyi myös suomiherkkuja (saksalaisista aineksista valmistettuna) kuten joulutorttuja ja mustikkapiirakka,vaikka niitä olikin todella kiva syödä niin huomasi sen ettei ne aitoja suomalaisia kyllä voita. Kirkossakin lauloimme jo suomalaisia joululauluja mutta tuolla seurakunnan tiloissa tunnelma oli ihan erilainen ; kaikki lauloivat kovaan ääneen ja oikein antaumuksella. Empä ole muuten aikasemmin miettinyt niin tarkasti esimerkiksi Sylvian joululaulun sanoja,itkussa oli pitelemistä kun siellä me suomalaiset sitä yhteen ääneen lauloimme. Oli kyllä todella kiva "tapahtuma" ja tuli ihanan jouluinen tunnelma heti noista suomalaisista joululauluista,niitä olisi voinut laulaa kyllä pitemmällekkin iltaan. Illalla mentiin vielä Bochumiin joulumarkkinoille,valot olivat pimeällä todella kauniita mutta ihmisiä oli kyllä mun makuun aivan liikaa liikkeellä..

Siinä tiivistettynä mun marraskuu. Sopivan menevä kuukausi mutta tietenkin sairastelut olisi jättänyt välistä jos vain voisi valita. Muutama kotiviikonloppu myös mahtui marraskuuhun mutta niitä kyllä kaipasinkin,varsinkin noiden Düsseldorfin reissujen jälkeen. :D Pahoittelut vielä kun kuvat näyttää taas menevän oman tahtonsa mukaan ihan mihin sattuu. Pitää opetella ilmeisesti joku uusi keino minkä kautta kuvat tänne laittaa kun blogger näyttää vähän pistävän vastaan. 

-Saija

YKSINÄISYYS

Pidemmän aikaa oon jo mielessäni pyöritellyt aihetta yksinäisyys ja sitä että kirjottaisinko asiasta tänne vai en. Haluan kuitenkin pitää tämän blogin mahdollisimman aitona ja kertoa myös niistä "huonoista" hetkistä ja asioista. Tietenkin kaikki todella henkilökohtaiset jutut jätän tämän ulkopuolelle mutta ehkä on kiva että täällä on myös jotain muutakin kuin pelkkää ainaista iloitsemista ja ihanaa matkustelua. Vaikka kuinka olen miettinyt miten tästä aiheesta kirjoittaisin en vain keksi sitä niin sanottua oikeaa keinoa joten annan ajatuksen vain virrata ja kirjoitan sitten mitä mieleen juolahtaa. Teksti voi olla siis melko sekavaa..

Aluksi voisin kertoa vähän omaa taustaani yksinäisyyden suhteen ja millaisia tunteita mulla on suomessa ollut. Oon sellanen tyyppi joka viihtyy ihmisten keskellä ja tykkää seurustella niin uusien kuin vanhojenkin tuttavuuksien kanssa. Eli toisin sanottuna olen (tosi) sosiaalinen ihminen enkä voisi kuvitellekkaan itselleni esimerkiksi sellaista ammattia missä en olisi päivittäin kontaktissa muihin ihmisiin. Kuitenkin oon samanaikaisesti myös tyyppi joka silloin tällöin tykkää olla yksin omassa rauhassa,en aina kaipaa ympärilleni hälinää ja nautin hiljaisuudesta sekä rauhasta. 
Yksin oleminenhan ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisi yksinäinen,ainakaan mun mielestä. Yksinäisyys on sitä että vaikka sun ympärillä ois sadoittain ihmisiä voit siitä huolimatta tuntea olosi yksinäiseksi. 
Kotonakin mun olo oli joskus syystä tai toisesta yksinäinen,mutta kellä nyt ei olisi?  Välillä täällä tunnen oloni vaan todella yksinäiseksi ihan pienienkin asioiden takia. 




Yksi syy on kielimuuri,se että mun elämä on todella "rajoittunutta" tän talon ulkopuolella enkä voi olla oma itseni. Tulee mieleen yksi esimerkki tähän kieliasiaan liittyen; kävin tossa pari viikkoa sitten yksin postissa ja mun oli tarkoitus lähettää suomeen isänpäiväpaketti. Kysyin postissa onko heillä pakettia mihin nämä tavarat voisi laittaa (seinillä oli jos jonkinmoista pakettia ja kirjekuorta),myyjä huomasi että en osaa kieltä ja vastaukseksi sain että mun täytyy se hankkia jostain muualta.. Pitkän päivän jälkeen väsyneenä kävelin lähellä olevaan kauppaan ostin ison kirjekuoren,kynän sekä teippiä ja kävelin takaisin autoon missä itku kurkussa pakkasin tavarat kuoreen. Väsymyksellä oli tässä(kin) tapauksessa iso vaikutus mutta oli vaan niin hyväksi käytetty olo sillä hetkellä ja kun kerroin host-mamalle tapahtuneesta hän sanoi ettei työntekijät ole koskaan aiemmin noin tehneet,eivätkä he niin saisi tehdäkkään. Jos näin olisi käynyt suomessa ois tämä tyttö laittanut vastaan ja aikalailla,täälläkin oisin voinut niin tehdä mutta kappas kun en osaakkaan. Moni varmasti miettii miksen tee tälle kieliasialle jotain mutta se on melko hankalaa kun se ns.este puhumiseen on oman pään sisällä. Todennäköisesti yksi harvoista keinoista miten sitä lukkoa sieltä pään sisältä saa edes vähän avattua on se kielikurssi,maybe someday..

Ennen tänne lähtemistä muistan kuinka tosi monen kaverin kanssa sovittiin että skypetetään ja pidetään yhteyttä usein,miten kävikään? :D Aika karua huomata kuinka jotkut puolitutut kyselee kuulumisia enemmän kuin ne kaverit joiden kanssa olen viettänyt enemmän aikaa. Mitä enemmän totakin asiaa miettii niin sitä pahemmaksi se muuttuu ja tuntuu yksinäisemmältä täällä. Otan myös paljon enemmän itseeni täällä sen jos ryhmäkeskusteluissa viestini ignoorataan tai jollain ei ole "aikaa" puhua mun kanssa,vaikka sitähän sattuu kokoajan sattui suomessakin.. Ymmärrän kuitenkin että kaikilla on suomessa oma elämä ja paljon muutakin ajateltavaa kuin se mitä mulle kuuluu. On niin sydäntä lämittävää huomata että on myös niitä tyyppejä ketkä laittaa whatsapissa viestiä ja sanoo että on ajatellut mua,kyselee kuulumisia ja kertoo että odottaa sitä kun nähdään taas <3. Jokainen ystävyys suhde pitää kuitenkin olla molemminpuolinen eikä se toimi niin että vaan suomesta laitetaan mulle viestiä ,tietenkin munkin pitää olla heihin yhteydessä. Onneksi on kuitenkin snapchatin mystoryt ja instagramit että edes sitä kautta pysyy kärryillä mitä toisten elämässä tapahtuu..:Dd Toivottavasti tästä ei tuu sellaista kuvaa että jollain tavalla syyllistäisin ihmisiä se ei nimittäin oo tarkotus,ei todellakaan yritän vaan jotenkin nyt saada omia ajatuksia kerrottua tähän.

Mulla saattaa tulla yksinäinen olo esimerkiksi päiväkotireissuilla sillä siellä kaikilla on niin omat kuvionsa,vanhemmat tuntevat toisensa ja juttelevat keskenään. Olen niin ulkopuolella kaikesta ja vielä yhtenä esimerkkinä voisin sanoa kaikenlaiset juhlat (saksalaisten kesken) siellä puheen sorinan keskellä istuu yksi outolintu,Saija,joka ei ymmärrä mitään mistä puhutaan ja olen kuin omassa kuplassani. Se on tosi rankkaa henkisesti eikä mulla ollut tollasista tilanteista mitään käsitystä ennen tänne tuloa. Oppii ainakin arvostamaan suomessa kommunikointia vieläkin enemmän. Todennäköisesti mua pidetään lähikaupassa (suomessa siis) ihan hulluna kun kehun jokaista asiaa mikä päähän juolahtaa koska tulen varmasti nauttimaan siitä että mua ymmärretään sanoin mitä tahansa,aksentista puhumattakaan.

Suomessa perheeseemme kuuluu meidän kaikkien oma pieni vauva,nimittäin koiramme Siru. Siru on auttanut mut lukemattoman monta kertaa läpi henkisten vaikeuksien ja ollut mun tukena aina. Täällä perheessä ei ole ollenkaan lemmikkieläimiä mikä on tosi harmi sinänsä,sillä minä ainakin kaipaan eläinten seuraa tai ainakin oman koirani. Tätä asiaa on hankala selittää ihmisille ketkä eivät ole koskaan omistaneet mitään lemmikkiä ja heille tälläiset asiat saattaa kuulostaa tosi omituiseltakin mutta uskon että kaikki he keillä on tai on joskus ollut lemmikki tietävät mistä puhun. Se side sekä rakkaus mikä ihmisen ja eläimen välille voi tulla on jotain ihan uskomatonta. Täällä kun on kaukana kotoa niin tajuaa vielä paremmin sen että Siru on maailman paras ystävä. En malta odottaa että pääsen taas paijaamaan tuota pientä karvapalloa <3.

Onnekseni en kuitenkaan tunne yksinäisyyttä jokainen tunti tai edes jokainen päivä. Tulee sellaisia aaltoja ja joskus tuntuu että niiden aaltojen alle meinaa hukkua,mutta toistaiseksi ainakin on selvitty. Sama homma on ikävän kanssa,en tunne sitä joka hetki mutta silloin tällöin se iskee oikein kunnolla. Maailmassa on kuitenkin niin paljon yksinäisiä ihmisiä että mun valitukset on pientä heidän elämäänsä verrattuna. Olen huomannut myös sen että pienilläkin teoilla tai sanoilla on iso vaikutus omaan mielialaani,päiväni piristys saattaa olla viesti ystävältä,poikien nauraminen tai se kun  päiväkodista lähtiessä tuntematon äiti/isä avaa meille oven ja kiittäessäni sanoo vain että "mielelläni".On myös onni että olen tutustunut täälläkin uusiin ihmisiin ja viikonloppuisin mulla on mahdollisuuksia aina treffailla heidän kanssaan,arki onkin sitten asia erikseen. Tässä vajaan kolmen kuukauden aikana olen käynyt läpi tunteita ääripäästä toiseen ja sen voin jo tässä vaiheessa sanoa että mitään vastaavaa en ole henkisellä tasolla koskaan aiemmin kokenut. 

-Saija

SAPE KOKKAA // SALAATTI OHUKAISET

Tarkoituksena oli kuvata teille pinaatti ohukaisten ohje mutta valmistusvaiheessa tulikin pieni mutka matkaan. Edellisiltana päätin että seuraavan päivän ruuaksi voisin tehdä pinaattilättyjä,pakasteessa ei kuitenkaan ollut yhtään pinaattia eikä tuorettakaan jääkaapista löytynyt. Aamulla päiväkotireissun jälkeen lähdettiin nuorimmaisen kanssa kohti lähellä sijaitsevaa kasviskauppaa pinaatin toivossa. Eihän sitä sieltäkään enään löytynyt joten päädyin ostamaan field saladia,yritin googlailla millä nimellä tämä salaatti on suomessa mutta ainakaan peltosalaatin nimellä en löytänyt. Kun soseutin salaattia mietin mielessäni että mikähän fiasko tästä taas syntyy sillä haju oli juuri sama kuin kesäsin nurmikon leikkaamisen jälkeen. Kokeilin kuitenkin muutamaan ohukaiseen miltä maku maistuu ja itsekkin yllätyin sillä maku oli todella hyvä! Hostpapa ei olisi arvannut että ohukaisissa on jotain muuta kuin pinaattia ellen olisi sitä hänelle sanonut joten maku oli todella samanlainen kuin ohukaisten pinaattiversiossa.Tälläkin kertaa huomasin että ruuanlaitossa kannattaa ottaa "riskejä" eikä aina orjallisesti noudattaa ohjeita. Salaatti ohukaiset nimenä kuulostaa todella erikoiselta mutta en keksinyt parempaakaan ja jos salaatin suhteen on liian epäileväinen nämä voi aina tehdä myös pinaattiversiona. :D

Ainekset:

- 8 dl maitoa

- 1-2 tl suolaa

- 4 dl vehnäjauhoja

- 1-2 rkl voisulaa

- 150-200 g tuoretta jauhettua pinaattia (myös pakastepinaatti käy hyvin tai kuten minä tällä kertaa käytin salaattia.)

- 1-2 kananmunaa

- 1 tl sokeria

Paistamiseen: 

-voita

Valmistus:

-Mausta kylmä maito ja vatkaa joukkoon vähitellen vehnäjauhot.

-Lisää joukkoon voisula.

- Taikina saa seistä noin tunnin verran jotta jauhot turpoavat.

- Taikinan "seisomisen" jälkeen lisää joukkoon peratut,huuhdotut ja jauhetut pinaatinlehdet. Itse käytin jauhamiseen ihan vain tavallista sauvasekoitinta ja hyvin hoiti asiansa.

- Viimeisenä vielä taikinan sekaan lisätään sokerin kera vatkatut kananmunat.

- Sitten paistamaan! Kuumenna ohukaispannu,ruskista rasva ja paista koeohukas. Tarkista samalla suola-ja jauhomäärä.

- Jatka paistamista taikinan loppumiseen saakka ja nauti lämpimät ohukaiset esimerkiksi puolukkahillon kera.

 Aikasemmin olen tehnyt näitä pakastepinaatilla ja en oikein osaa sanoa kumpi versio oli parempi. Tällä kertaa mulla tais tulla vähän liikaa suolaa joukkoon joten ohukaiset oli melko suolaisia mutta muuten tosi hyviä ja nopeita valmistaa,suosittelen kokeilemaan! 

-Saija