Joskus on päiviä kun tuntuu että kaikki menee päin mäntyä..Silloin on hankala ajatella niitä elämän pieniä iloja joita meidän jokaisen arjessa varmasti on, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Itse huomaan murehtivani aivan liikaa pieniäkin asioita ja saatan keskittyä tulevaisuuteen enemmän kuin siihen nykyhetkeen. Päätin nyt kirjoittaa kymmenen asiaa, niin arjesta kuin sen ulkopuoleltakin, mitkä ovat olleet kivoja tai mistä on tullut hyvä mieli. Otsikosta mulla tulee muuten mieleen se yksi Risto Räppääjän biisi. Mulla on ajanjaksoja kun laulan Ei hassumpaa biisiä itsekseen päässäni vaikka en oikeasti tiedä koko biisistä muuta kuin yhden lauseen (enkä ole edes katsonut niitä elokuvia). :D Nyt kuitenkin mennään niihin juttuihin jotka eivät ole olleet hassumpia :
☺ Talon pikkumiehellä on tullut uusi ihana tapa. Hän haluaa ottaa multa silmälasit pois päästä jonka jälkeen painaa omat kasvonsa vasten mun kasvojani ja usein vielä tuhisee oikein söpösti. Lisäksi se kun tämä pienimies nukahtaa syliini tai herää päikkäreiltään ja ensimmäisenä silmät avattuaan hymyilee leveästi. Puhumattakaan hänen tanssimisestaan ja ylipäätänsä siitä kuinka ihanaa on nähdä miten pieni lapsi kasvaa ja kehittyy. :)
☺ Yllätykset !!! Rakastan tehdä yllätyksiä tai ylipäätään jotain pieniä kivoja juttuja arjessa. Alkuviikosta esimerkiksi siivosin keittiön ja valmistelin iltapalapöytää valmiiksi parikin kertaa (vaikka mulla olikin pitkä työpäivä), kukaan ei siitä erikseen mitään sanonut mutta varmasti se oli kiva "ylläri" myös perheelle. JA postissa saapui myös ihana yllätys : kotiväeltä tuli meille kaikille tänne omat joulukortit. Itkuhan siinä taas tuli..Jotenkin meen aina ihan tunteelliseks tollasissa tilanteissa kun joku muistuttaa mua mun läheisistä tai kodista jollain tavalla.
☺ Pakko laittaa tähän ainakin yks juttu mikä on tapahtunut jo syyskuussa. Pidettiin poikien kanssa "piknik" tossa takapihalla = levitin viltin nurmikolle ja syötiin jotain keksejä yms. Mun pinna tais muistaakseni sinä päivänä olla aika kireällä ja ajattelin että raikas ulkoilma piristäisi varmasti mieltä. Aurinko paistoi ja meidän ympärillä lenteli useampi perhonen. Pojat nauroivat iloisesti ja perhoset laskeutuivat vuorotellen molempien poikien päähän. Olin ollut täällä tolloin vasta alle kuukauden, mutta kyseinen hetki oli jotenkin tosi kaunis ja mietin vaan mielessä että "ei se elämä ole hassumpaa täälläkään".
☺ Nyt kun vanhoista jutuista pääsin kirjoittamaan niin kerta kiellon päälle. Näin täällä tosiaan pienimmäisen pojan ensiaskeleet ja kuten taisin mainitakkin niin oli kyllä unohtumaton hetki. Sen lisäksi että hän otti ensiaskeleet sanoi hän myös ensimmäiset sanansa. Ette muuten ikinä arvaa mikä se ensimmäinen sana oli?
-"Saija". Host-vanhempien kanssa naurettiin että en ollut ehtinyt olla täällä kuin pari viikkoa ja hän ensimmäisenä sananaan sanoi sitten mun nimen eikä esimerkiksi äitiä tai papaa. :D Nykyään hänen sanavarastoonsa kuuluu lisäksi vielä : kukka,kakka ja tätä.
☺ Vanhempi pojista on aivan hullaantunut Yakari lastenohjelmaan. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla hän haluaa leikkiä Yakaria. Näkisittepä kun tämä Yakari tulee telkkarista, pienen pojan silmät kirkastuu samantien ja kasvoille nousee leveä hymy. :D Sama tapahtuu myös silloin kun hänen kanssaan leikkii innokkaasti. Toinen tykkää niin kovasti kun leikeissä kommunikoidaan myös hänen kanssaan, eikä ole paljoa itseltäni vaadittu että heittäydyn leikkeihin ja keskityn leikkitilanteisiin kunnolla.
☺ Some-aikani on vähentynyt. Edelleenkin vietän kyllä puhelimen äärellä aivan liikaa aikaa ja täällä varsinkin "vapaa-ajalla" tulee melkeinpä pelkästään vain selailtua somea. Päivisin kuitenkin aika kuluu aivan muuhun eli poikien hoitamiseen ja heidän kanssaan leikkimiseen + ruuan laittoon sekä kotitöihin.
Usein puhelin on teillä tuntemattomilla ja sitten illalla selaan läpi päivän "tapahtumat" ja se joskus verottaa ajastani useita tuntejakin. Hyvä puoli on kuitenkin se että päivisin olen suurimmaksi osaksi irti puhelimestani. Kirjoitan ihan niinkuin olisin pahimman luokan some-addikti mutta en kai nyt sentään, kuitenkin jonkunlaista riippuvuutta mullakin on sen voin myöntää.
☺ Täällä paistoi alkuviikosta useamman päivän aurinko! Muistaakseni maanantaina sekä tiistaina taisi olla jopa +15 astetta ja ulkona tuntui ihan keväältä. Vaikka huomaankin kaipaavani lunta näin joulun lähettyvillä niin auringosta saa kyllä niiiin paljon iloa ja energiaa. Lisäksi vielä lintujen laulu ja lämmin ilma niin voilá.
☺ Tein kerrankin jotain hyvissä ajoin etukäteen..Ostin nimittäin joululahjat suurimmaksi osaksi jo lokakuussa, silloin se tuntui typerältä mutta ainakin nyt on ollut vähemmän stressattavaa. Eilen kävin vielä Marian kanssa viime hetken jouluostoksilla Dortmundissa ja nyt mun tarvii enään ostaa vain jotain pikkujuttuja niin voin hyvillä mielin lähtä joulunviettoon. Hyvin suunniteltu on kuitenkin puoliksi tehty, eli ehkä mulla ei ole huolta. ;)
☺ Whatsapp. Whatsapp on kyllä niin kätevä sovellus, varsinkin kun se löytyy lähes kaikilta läheisiltä. Pystyy nopeasti ottamaan toiseen yhteyttä joko tavallisten viestien tai ääniviestien muodossa, eikä ole väliä onko ihmisten välillä pari tuhatta vai kymmenen tuhatta kilometriä niin pystyy tavoittamaan toisensa ihan hetkessä. On helppoa kun aupair kamuilta saa whatsapp-ryhmissä apua jos iskee jokin kiperä tilanne tai vastaava ja pystyy muutenkin antamaan/saamaan vertaistukea. Perheeseen ja suomikamuihin yhteydenpito on helppoa,nopeaa ja ilmaistakin vielä kaikenlisäksi, eikä siihen tarvita muuta kuin toimiva nettiyhteys. Tähän mainittakoon vielä kivana juttuna viikolla käyty skype-puhelu ystävän kanssa,haleja sinne. :)
☺ Tänään jäljellä 5 päivää! Onhan tätä jo odotettukin. Viiden päivän päästä istun lentokoneessa ja määränpäänä on Suomi. Oon odottanut tätä "lomaa" kuin kuuta nousevaa, enemmän kuin mitään reissuja täällä Saksassa. Pääsen rentoutumaan omiin kotimaisemiin ja ennen kaikkea näkemään omia rakkaita läheisiä. Sekä tietenkin viettämään joulua! Joulu on saanut tänä vuonna aivan erilaisen merkityksen kuin aikaisempina vuosina. Perheen sekä läheisten merkitys korostuu tänä jouluna vielä entisestään enkä voisi toivoakkaan mitään enempää, maailman parhain joululahja on se kun pääsen kotiin.
+☺ Tämä nyt ei varsinaisesti liity koko tekstiin yhtään mitenkään, mulla tuli nimittäin tosta alussa mainitsemastani Risto Räppääjä asiasta yks juttu mieleen. Kävin ennen tänne Saksaan lähtöä autokoulun viimeisen vaiheen ja hakiessani niitä "loppupapereita" autokoululta, autokoulun työntekijä sanoi mulle että näytän aivan Risto Räppääjän Nelliltä. Mulla tuli heti mieleen Nelli Nuudelipää ja nauroin sitten että ompa kaunis kohteliaisuus.Hän sanoi että aina kun on lasten kanssa katsonut Risto Räppääjä elokuvaa ja on nähnyt siinä Nellin on hän miettinyt että Saijassa ja Nellissä on selvä yhdennäköisyys. Googlailtiin sitten kuvia tästä näyttelijä Nellistä ja söpö tyttöhän hän oli, aika imartelevaa että näytän 10-vuotta nuoremmalta jo tässä iässä. :D
PS: Host-äiti oli tehnyt tänään ruuaksi hirvipaistia ja jälkkäriksi kaneliomenoita kermavaahdon kera, ei muuten ollut hassumpaa. ;)
Kuvituksena toimii tänään Hammin joulumarkkinoilta otetut räpsyt.
-Saija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti