FERNWEH

An ache for distant places,the craving for travel

Being homesick for a place you've never been 

Kuva WeHeartIt

RISTIÄISET

Moikka!

Kuten aikaisemmin sanoin niin tossa noin pari viikkoa sitten oli poikien serkun ristiäiset. Oli mielenkiintoista päästä näkemään onko kyseisissä juhlissa mitään eroavaisuuksia Suomen ja Saksan välillä. Ensimmäisenä huomasin sen että kun Suomessa kastetaan lapsi kai noin 2 kuukauden ikäisenä niin täällä sillä iällä ei ole mitään väliä..Tämäkin sankari joka kastettiin oli jo 2,5 vuotias ja kuulin että jopa 4-vuotiaillekkin on pidetty ristiäisiä. Ei lapset kuitenkaan ole ilman nimeä ristiäisiin asti kuten Suomessa vaan nimi on annettu jo hetki syntymän jälkeen,ristiäisissä lapsi kuitenkin vasta liitetään kirkkoon. Tämä kaikki voi olla myös väärää tietoa mutta näin mä tän asian käsitin. :D 

Jumalanpalveluksesta en tajunnut hölkäsenpöläystäkään mutta yritin kuunnella silti parhaani mukaan. Jumalanpalveluksen aikana lausuttiin uskontunnustus ja Isä meidän-rukous jotka mielessäni luin automaattisesti suomeksi.Saksankieliset versiot kuulostivatkin aivan ihmeellisiltä mutta ainakin ymmärsin mistä puhutaan! Jumalanpalvelus ei onneksi kestänyt kauaa ja pääsimme lähtemään kohti "juhlapaikkaa" eli kastetun pojan kotiin. 

Yllätyksenä mulle tuli myös se että täällä ristiäisissä ja muissakin juhlissa on tapana tarjoilla myös lämmin ruoka. Näihinkin bailuihin ruuat oli tilattu hyvissä ajoin pitopalvelulta,löytyi alkuruokia,pääruokia ja salaatteja. Kakkujakin löytyi 5 eri sorttia eikä edes tälläisen sokerihiiren mahaan mahtunut kaikkia makuja,onnekseni saatiin kuitenkin kotiin viemiseksikkin kakkupaloja. ;) Tarjoilut ei loppunut kakkuihin tai lämpimiin ruokiin sillä juhlista löytyi myös popcorn-kone sekä jäätelöallas(tai mikä sen virallinen nimi nyt ikinä onkaan). Jäätelöpallot sai itse käydä pyörittelemässä ja valita omaan tötteröönsä mieluisia makuja. Voin kertoa että en oo IKINÄ syönyt niin hyvää jäätelöä kuin tuolla söin..Kuola valuu kun edes ajatttelen. Jäätelöt oli tilattu jostain maatilalta missä ne oli kokonaan itse valmistettuja ja sen kyllä huomasi,täynnä aitoja makuja ja aaah niin hyvää ettei sanotuksi saa.

 

Alkumaljoiksi joimme lasit kuohuvaa ja osa vieraista nautti olutta sohville röhnöttäen..Suomessa en oo koskaan kuullut että kukaan ristiäisissä tekis mitään tollaista. Meidän "perheellä" oli ehkä liian hieman juhlalliset vaatteet tai sitten muut olivat vain alipukeutuneita. Itse tykkään kuitenkin varsinkin virallisiin juhliin  laittautua hienosti ja ristiäisiä oon aina pitänyt sellaisina "sivistyneinä" juhlina missä ollaan asiallisia ja pukeudutaan sen mukaisesti. Puhuttiin gast-vanhempien kanssa myöhemmin että joillakin vieraista oli aivan ihmeen törkyiset vaatteet ristiäisiin kun lähinnä näytti siltä että he olivat tulleet suoraan jostain supermarketista,mutta tapansa kullakin..Oli myös erikoista että kastetulle annettiin kummilusikoiden sekä kaulakorujen tilalta lahjaksi toinen toistaan hienompia leluja,tuntui siltä kun ois lasten syntymäpäiväkutsuille tullut. 

Luulin että tästä postauksesta ois tullut kamalan mielenkiintoinen tai että albumeista löytyis paljon hyviä kuvia,toisin kuitenkin kävi. Lapsista oon ottanut kuvia vaikka millä mitalla ja heistä löytyykin toinen toistaan suloisempia otoksia mutta en kuitenkaan halua heidän kasvoja täällä paljastaa niin ne jääköön kokonaan julkaisematta. Mitään ihmeellistä ei ollut kerrottavana tai näytettävänä mutta parempi ehkä tämäkin kuin ei mitään!    

PS: Meillä kävi tänään 5-kuukautiset kaksostytöt kyläilemässä heidän perheensä kera ja voin sanoa että he olivat kyllä suloinen näky jäänsinisissä silmissään ja tummissa kutreissaan.


-Saija

ALKUKANKEUS

Hallo!

Oon aivan kokonaan unohtanut kertoa millaisessa perheessä mä täällä Saksassa asustelen,hupsiis.Tosiaan hoidan kahta pientä poikaa,nuorempi poitsu täyttää tällä viikolla 1 ja vanhempi on 3-vuotias.Ensimmäisen viikon aikana lapset totuttelivat minuun ja mä heihin,varsinkin pienemmän kanssa oli alussa todella hankalaa kun hän on tottunut että äiti on aina paikalla.Itkua ja huutoa olen siis saanut kuunnella kertaheitolla oikein kunnolla,onneksi kuitenkin nyt on alkanut jo helpottamaan eikä lapset enään "oireile" niin paljon kuin aikaisemmin.
Lapsille puhun pelkästään Suomea,koska perhe on suomalais-saksalainen eli äiti on suomalainen ja papa saksalainen.Tässä vaiheessa kun ollaan yhdessä vanhempien kanssa asioista keskusteltu niin puhekielenä on toiminut englanti,siksi koska mulla takkuaa jostain syystä tosi pahasti Saksan puhuminen..

Kaikki varmasti tietää että kun Suomen rajojen ulkopuolelle matkustetaan niin kieli on eri ja koska asun täällä "maaseudulla" niin pääsääntöisesti kukaan ei puhu englantia. Kommunikointi ihmisten kanssa tapahtuu siis saksaksi ja tää onkin tuottanut mulle harmaita hiuksia. Totta kai tiesin että kun tuun Saksaan niin puhekielenä on saksa ja sitä ois myös hyvä osata vaikka perhe ei sitä vaatinutkaan. Niin mä osaankin mutta joka kerta kun mulle on tullut joka ystävällinen nainen/mies puhumaan menen ihan lukkoon enkä saa sanaa suustani.. Tiedän että osaan mutta en luota itteeni yhtään näissä kieliasioissa tää kyseinen ongelma on ollut mulla aina ja jos jotain tältä tulevalta vuodelta voisin pyytää toivoisin että uskaltaisin puhua Saksaa rohkeasti ilman pelkoa siitä että puhe ei olisikaan "täydellistä". Tietenkään en varmasti tule oppimaan kieltä niin hyvin kuin esimerkiksi aupairit jotka ovat umpisaksalaisissa perheissä mutta toivon kuitenkin että kielitaito mullakin parantuisi.

Yks tosi ihana eroavaisuus Suomen ja Saksan välillä on se että täällä ihmiset on tosi ystävällisiä,en tiedä onko tilanne tälläinen joka puolella Saksaa mutta täällä ainakin! Ihmiset on toivotelleet mua sydämellisesti tervetulleeksi tänne kaupunkiin ja joka päivä tervehtivät/vaihtavat kuulumisia mun kanssa hymyssä suin (love it). Tietenkin joka puolella on niitä poikkeuksia mutta yleisesti oon pistänyt sen merkille että täällä niitä hapannaamoja on näkynyt paljon vähemmän ja tosi lämpimästi tuntemattomatkin ihmiset ovat ottaneet mut vastaan. 
Sunnuntaina kävimme poikien serkun ristäisissä (kerron lisää myöhemmin)ja sieltä lähtiessä jokainen kävi kättelemässä kaikki vieraat ja sanoi näkemiin sekä lääkärin vastaanotolta lähtiessä ihmiset käyvät odotushuoneessa vielä huikkaamassa heipat muille aikaansa odottaville.Varmasti on muitakin tilanteita missä näin toimitaan mutta edellä mainitut tilanteet on mulla tullut näin lyhyen ajan aikana vastaan.

Ensimmäisen viikon aikana olin todella väsynyt koska kaikki oli niin vierasta sekä uutta ja siihen kului todella paljon energiaa kun yritti keskittyä kaikkeen tehokkaasti.Virallisten asioiden lisäksi oli paljon myös mukavia juttuja;kävimme esimerkiksi vähän tutustumassa paikalliseen keskustaan ja haettiin ikeasta kaikkea kivaa uutta tänne mun huoneeseen. Alkukankeuden jälkeen arki on alkanut paremmin rullaamaan,vaikkakin sain heti tänne tultuani sitkeän flunssapöpön ja olin pari päivää toipilaana "sairaslomalla". Muutaman lepopäivän jälkeen olo on ollut parempi mutta täydessä tehossa en tule todennäköisesti vielä ainakaan viikkoon olemaan,harmi että mulle aina sattuu tulemaan kaikki pöpöt juuri väärään aikaan.

Eka viikko oli hieman erikoinen niin mun fiilisten kuin kylän "tapahtumienkin" osalta. Täällä nimittäin loppui kesä juuri samana päivänä kun saavuin tänne,ai miteniin mun tuuria? Aikaisempina viikkoina täällä nautittiin hellelukemista ja auringon paisteesta mutta mun tultua säät on muuttuneet todella paljon kylmempään,sateisempaan sekä tuulisempaan. Lisäksi täällä meidän talon läheisyydessä oli todella paha tulipalo,tarkkasilmäiset ehkä saattavatkin kuvista huomata että talosta ei jäänyt mitään jäljelle..En ollut koskaan ennen nähnyt mitään vastaavaa ja koko kylä tuntui olevan aivan "shokissa" kun tapahtui jotain noin kamalaa,onneksi kyseinen talo ei kuitenkaan ollut asutettu vaan varasto käytössä. Kerroin ystävilleni ja perheelle tapahtumasta ja sanoin että kyseisenä iltana tapahtumapaikalle meni noin 10 paloautoa,silloin luulin että liioittelin mutta aamun lehdestä saimme lukea että paikalle olikin mennyt 20 paloautoa ja yli 100 palomiestä,ei todellakaan ollut siis mikään pieni palo kyseessä. Lisäksi täällä seudulla on nyt tapahtunut useita samankaltaisia paloja joten toivotaan että kyseessä ei ole tuhopolttaja tai muu vastaava..

Ei elämäni täällä kuitenkaan ole ollut huonojen asioiden täyttämää,päinvastoin olen ollut täällä todella onnellinen. :) Normaaliin elämään kuuluu niin ylämäet kuin ne alamäetkin, vastoinkäymisiä tulee varmasti vastaan vielä useita kertoja. En alun alkaenkaan asennoitunut siihen että tulisin paratiisihotelliin ja 5 tähden hemmotteluhoitoihin vaan elämään sitä tavallista elämää,täällä se vaan on hieman erilaista kuin koti Suomessa.

-Saija

MATKA MÄÄRÄNPÄÄHÄN

Hallo! 

Ajattelin kertoa vähän miten mun matka tänne Saksaan pari viikkoa sitten pääpiirteittäin sujui.

Eli mun ensimmäinen lento oli Oulu-Helsinki välillä ja voin sanoa että mua jännitti aivan kamalan paljon.. 

Mun vanhemmat (<3) lähti saattamaan mua lentokentälle.Päätettiin ostaa lentokentän kanttiinista jotain pientä syötävää kun oli sopivasti vielä aikaakin ennen check-iniä.Nälkä oli kova mutta ruoka ei maistunut kyllä ollenkaan,olo oli todella omituinen/kamala ja sellainen etten oo koskaan aikasemmin kokenut mitään vastaavaa. 

Mua pelotti niin moni asia ja olin varmaan jossakin shokissa kun aloin pikku hiljaa tajuamaan mitä edessä on. 

Jännitin lentämistä koska en oo koskaan aiemmin lentänyt yksin,jännitin sitä miten reagoin kun pitää jättää vanhemmille "hyvästit" tai miten he siihen reagoivat ja jännitin myös miljoonaa muuta asiaa samanaikaisesti.

Itkuhan siinä tuli jokaisella kun viimeiset halit vaihdettiin ja jos totta puhutaan niin mulle tulee itku nytkin kun edes ajattelen tota kyseistä tilannetta,mutta uskoisin että se on täysin normaalia kun kyseessä on kuitenkin niin rakkaat henkilöt. 

Sitä tunnetta mikä mulla oli ei voi oikeastaan kuvailla mitenkään todentuntuisesti,jokainen joka sen tunteen joskus omassa elämässään kokee tietää kyllä mitä tarkoitan. 

Alku oli tässäkin tapauksessa pahin,itkin ennen koneeseen nousua kuin pieni lapsi joka ei kaupassa saanutkaan haluamaansa dinosaurus-lelua. 

MUTTA sen jälkeen oli helpottui,ihan huomattavasti. Koneen noustua ilmaan tuntui totta kai vielä haikealta mutta jollakin tavalla helpottuneelta,selvisin hengissä niistä kauan pelkäämistäni "hyvästeistä" ja olin turvallisesti painautunut syvälle lentokoneen penkkiin.Helsinkiin saavuttua fiilikset muuttuivat täysin: aloin innostua ja vaikka olinkin nälkäinen sekä väsynyt niin fiilikset oli todella korkealla. Kentällä mulla oli noin kolme tuntia luppoaikaa mikä tuntui ikuisuudelta..Kävin victoria's secretillä vähän shoppailemassa/järkyttymässä kuinka korkeat hinnat kyseisessä puljussa on,tuhlasin aivan liian paljon rahaa pahaan kioskiruokaan ja skypettelin Saksassa majailevan ystäväni kanssa.

Voisin jaaritella pitkän tovin kaikesta mitä matkojen aikana tapahtui tai mitä keskustelin mukavan businessmiehen kanssa jälkimmäisen lentoni aikana mutta lyhyestä virsi kaunis,vaikka tästä teksistä on kylläkin kehkeytynyt jo aivan liian pitkäveteinen.. :D

Kun saavuin Düsseldorfiin jännitys tuli taas takaisin mutta erilaisena,mistä löydän gast-papan? Mistä keskustelen hänen kanssaan pitkän ajomatkan aikana ja mitä jos vieraalla kielellä puhuminen ei luonnistu alkuunkaan?

Kaikki meni kuitenkin todella hyvin ja ajomatkakin oli erittäin rattoisa.Ihailin väsyneillä silmilläni kauniita maisemia ja muutamaan otteeseen mainitsinkin siitä kanssa matkustajalle.
Perhe tuntui alusta asti aivan ihanalta ja siltä se tuntuu edelleen,olen kyllä tosi onnekas tyttö kun sain tälläsen aupair-perheen! 
Oon tuntenut oloni täällä tosi tervetulleeksi ja oon ollut kuin osa heidän perhettään. Jossain vaiheessa ois tarkotuis kirjotella vielä siitä kuinka oon sopeutunut tänne ja mitä eroja oon huomannut Saksan sekä Suomen välillä erilaisissa asioissa. :) 

Bis später!


-Saija

LÄKSIÄISET

Heippa!

Vähän viivästyi tää mun läksiäispostaus mutta parempi myöhään kun ei millonkaan. Oon nyt ollut reilun viikon täällä Saksassa ja paljon ois täältäkin jo kertomista mutta kerron nyt kuitenkin aluksi niistä läksiäistä. Tämäkin postaus on jo pitempään ollut luonnoksissa mutta jostain syystä mulla toimii tosi huonosti netti täällä ja varsinkin kuvien lataamisen kans on ollu ongelmia ja halusin kuitenkin että jotain kuvitustakin löytyis. (Kuten varmaan kuvistakin huomaa niin noiden kokojen kans oon ihan pulassa,en saa sovitettua niitä tähän ulkoasuun ja aargh.)



Pidin mun läksiäiset viimeisenä Suomi viikonloppuna mun lähimmille ystäville.Vietettiin alkuiltaa meillä kotona jonka jälkeen jatkettiin vielä baariin ja siellä menikin sitten aamuun asti. Suunnittelin tota kyseistä viikonloppua tosi pitkään ja mietin hartaasti tarjoiluja ja koristeluita. Tarjolle päätyi esimerkiksi kyseisiä herkkuja ; pätkismuffinsseja,suklaavaahtokarkki/mansikka-vartaita,rieskarullia,minihampurilaisia jne.. Kellekkään ei varmasti jäänyt epäselväksi minne päin maailmaa olen suuntaamassa sillä koristelut olivat Saksan lipun värejä ajatellen valmistettu. Oli tosi ihanaa kun tytöt huomas että olin oikeasti panostanut näihin ”juhliin”. Silloin tuli sellanen fiilis ettei kaikki työ ole mennyt hukkaan kun vieraat huomasivat pieniäkin yksityiskohtia!

<3/olin aivan hämilläni kun sain läksiäislahjoja ja vielä aivan ihania sellasia,tyypit ootte täyttä kultaa!/twister&mangoboolii ja skumppaa

How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard 

-Winnie the pooh

-Saija