TAMMIKUUN SUOSIKKEJA

Leipominen. Kotona en leiponut oikeastaan ikinä. Musta on aina tuntunut että oon leipomisen sekä ruuanlaiton suhteen peukalo keskellä kämmentä tai ehkä oon vaan ollut liian laiska yrittämään. Tammikuussa varsinkin leivoin mun mittakaavaan nähden tosi paljon ja pakko myöntää että onhan se mukavaa puuhaa. Saa ajatukset johonkin muualle, pojat voi touhuta mukana ja pääsee vielä herkuttelemaan lopputuloksella (mikäli tulos on hyvä). :D Ja mää vielä ihmettelen että mistä niitä lisäkiloja kokoajan kertyy...

The O.C. En oo pitkään aikaan seuraillut netflixistä mitään sarjaa, mutta kun kuulin että sinne on tullut the O.C:n tuotantokausia oli mun pakko mennä heti katsomaan. Kuten arvata saattaa niin nyt oon koukussa. :D Mulla on joitain sellasia mielikuvia, että mun sisko katsoi aina O.C:tä sillon kun olin pieni, joten nyt jo pelkän tunnarin kuuleminen tuo vanhat ajat mieleen.

Uusi kalenteri. Teetin itselleni oman näköisen kalenterin ja Suomilomalla nappasin sen tänne mukaani. Ihanaa kun kalenteri näyttää sekä ulkoa että sisältä sellaiselta mikä miellyttää just mun omia näkemyksiä. Paljon kivempaa kirjata viikon tapahtumia ja to do-juttuja ylös kun kalenteri näyttää hyvältä. ;)

Aupair-perheen lapset. Voi vitsi että nämä pojat osaakin olla ihania (välissä myös tosi kamalia). Yksi viikko mulla oli heti maanantaina sekä tiistaina sellaset kevyet 10 tunnin työpäivät, olin väsynyt minkä seurauksena myös pinna oli välillä kireällä. Yhtenä päivänä oltiin menossa ulos ja puin pienemmäiselle vaatteita, kun vanhempi pojista tuli ja halasi meitä molempia sanoen "meine bäste freundin". Sydän meinasi sulaa. Tällä pienellä herralla ei ole siis tapana kauheasti kehua ketään tai ylipäätään hän ei latele suustaan kokoajan mitään kivoja juttuja, ennemminkin suusta pääsee  usein sanat "du ist nicht mein freund". Toinen ihana hetki oli kun yhtenä päivänä päiväkodin jälkeen hän puhui omasta perheestään. "Das ist meine Familie, meine familie ist...". Hän luetteli perheenjäsentensä nimiä ja ennen omaa nimeään hän sanoi Saija. Lisäksi päiväkodista tulleeseen ystäväni-kirjaan oli täytetty perheenjäseneni-kohtaan myös minut. <3 

Viimeisenä ja kaikista tärkeimpänä suosikkina haluan sanoa mun hyvän olon. En oo kokenut pahemmin koti-ikävää ja muutenkin on ollut tosi hyvä olla. Tietenkin on niitä päiviä kun kaikki ärsyttää, mutta niinä päivinä tiedän että se on ohimenevää ja seuraavana päivänä kaikki on jo paremmin. Ylipäätänsä on siis ollut hyvä olla ja jotenkin oon viihtynyt täällä tosi hyvin. Paremmilla fiiliksillä oon ollut nyt kuin esimerkiksi ennen joulua, elämä hymyilee siis. :) Toivottavasti teilläkin!  

        -Saija