- Kehityksen näkee selkeästi. Lapsi oppii kokoajan uusia asioita ja mahdollisesti pääsee näkemään lapsen ensiaskeleet (kuten minä!!). Ylipäätänsä pystyy näkemään kun lapsi tekee/sanoo asioita mitä ei ole koskaan aikaisemmin lyhyen elämänsä aikana tehnyt.
- Ei tarvitse ihmeellisiä leikkejä tai tekoja siihen, että lapsi on tyytyväinen. Maailman paras juttu voi olla esimerkiksi se että pääsee tien varteen katsomaan rekkoja ja vilkuttelemaan kuljettajille joista osa vilkuttaa takaisin ja tyyttää vielä tervehdykseksi.
- Täällä pieni herra ainakin rakastaa läheisyyttä. Sylissä oleminen voi olla välillä rasittavaa jos sitä halutaan kokoajan, mutta usein se on itsellekkin tosi ihanaa. Toinen tulee lähelle ihoa ja rakastaa sitä kun hänen niskaansa sekä päätä "nuuhkii".
- Uudet sanat ja lauseyhteydet. Musta on ihanaa nähdä kun vanhempi pojista oppii suomenkielisiä sanoja ja aina pikku hiljaa alkaa käyttää joitain niistä itsekkin. Pääkielenä on Saksa ja hän kuulee sitä joka puolelta joten on kiva kun joskus sieltä tulee myös joitain suomalaisia sanoja mitä olen käyttänyt.
- Koska pienet lapset eivät osaa puhua täytyy heitä ymmärtää muiden keinojen kuin sanojen avulla. On ehkä parhain tunne ikinä kun huomaa että oppii itse kokoajan enemmän ja enemmän lapsesta, hiljalleen oppii tunnistamaan tietyt teot ja eleet. Täällä pienempi pojista puhuu vain muutamia sanoja, joita tulee kokoajan kuitenkin lisää. Oon huomannut että osaan tunnistaa jo tosi paljon hänen tunteitaan, vaikka hän ei mitään sanoisikaan.
- Vanhemmat sisarukset huolehtivat pienempien perään. Joinain päivinä isoveli haluaa auttaa pikkuveljen riisumisessa tai jotain vastaavaa. Onko mitään hellyttävämpää kun kaksi pientä lasta halaa tiukasti toisiaan, pusuista puhumattakaan?
- Oon edelleen sitä mieltä että kaikessa kamaluudessaankin vauvat ja pienet lapset ovat ihania. Vaikka oon useat kerrat miettinyt täällä että joudun varmaan johonkin hullujen huoneelle tai päästä katkeaa verisuoni kun niin ärsyttää, niin en oo vieläkään muuttanut mun mieltä siitä että haluan tulevaisuudessa itselleni lapsia. Enemmänkin mun aikaisemmat ajatukset lapsien hankkimisesta on vaan vahvistuneet. :)
- Pienten lasten kanssa ei voi mennä kaikkialle, esimerkiksi elokuvateatteri tai valokuvanäyttely ei tulisi kuuloonkaan, koska paikallaan ei pysytä paria minuuttia pitempään. Mutta pienten lasten kanssa voi tehdä niin paljon kaikkea muuta ja on melkeinpä ihan sama mitä keksii niin se on lapsille kivaa. Täällä pojille on ihan huippu juttu kun syödään välipala välillä ulkona "piknikillä". Piiloleikkejä sekä hippaa saatetaan leikkiä tunti putkeen ja kaikilla on hauskaa.
- Pieniin lapsiin voi olla jollain tapaa helpompaa saada yhteys kuin vanhempiin. Lasten ja au pairin välinen side voi olla myös vahvempi, koska pienet lapset tarvitsevat enemmän tukea kuin ne vanhemmat. Se yhteys syntyy vaan suurimmaksi osaksi jollain muulla tavalla kuin keskustelujen pohjalta, koska ei pienten lasten kanssa kauheasti voi asioista keskustella. :D
Musta tuntuu että tähän postaukseen noita kohtia ei ehkä tullut niin paljon kuin "risu-postaukseen", mutta haluan sanoa kaikista tärkeimmän : päivääkään en oo katunut että tulin perheeseen missä lapset on todella pieniä. Välillä on päiviä kun mielessä käy au pair -kamut joiden perheessä lapset ovat vanhempia ja siellä letitellään toisille hiuksia tai käydään elokuvissa, mikä meillä ei onnistu. Saan silti niin paljon pojilta ettei vanhemmat lapset varmasti antaisi mulle niin paljoa.
Suurin osa asioista jotka ovat mielestäni niitä kaikista parhaimpia on sellaisia että niitä on hankala teille tänne kirjoittaa, pieniä tekoja tai sanoja joiden ansioista sydän melkeen pakahtuu onnesta. Ei ole sellaista päivää, jota ei pelastaisi se kun pieni herra ottaa koko kädellään mun pikkurillistä kiinni kävelyretkellä tai kun hän antaa huulet tötteröllä märkiä pusuja, puhumattakaan siitä kun toinen sankari sanoo että olen hänen parhain ystävänsä ja halaa mua tiukasti. Tykkään niin monista asioista näissä pojissa, että välillä itsekkin oikein "säikähtää" kun tajuaa kuinka tärkeitä näistä kakaroista on tullut ja on aika haikeaa ajatella millaista elämä tulee olemaan sen jälkeen kun pojat ei ookkaan osana joka päiväistä elämää..
Vinkkinä sanon ettei kannata kuunnella niitä ihmisiä jotka sanovat ettei susta olisi au pairiksi perheeseen jossa on pieniä lapsia. Jos olet vähääkään lapsirakas ja tykkäät touhuta lasten kanssa, pärjäät aivan varmasti. Niinkuin pienet lapset me isommatkin voidaan päivä toisensa jälkeen oppia jotain uutta. Vaikka et koskaan olisi vaihtanut yhden yhtäkään vaippaa tai nukuttanut lapsia, opit kyllä kaiken aikanaan.
Pienet lapset antaa niiiiin paljon enemmän kuin ottaa.♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti