maanantai 9. marraskuuta 2015

SATURDAY WITH ME


                              07:00


Kello soi epätavallisen aikaisin (viikonloppu aamuksi) jo seitsemältä sillä oli aikainen lähtö reissun päälle ja mun piti käydä suihkussakin. 


7:00-7:30 

Herättyäni selasin vielä instagramin,snapchatin ja whatsappin läpi jonka aikana sain viimeisetkin unihiekan rippeet pyyhittyä silmistä.Mun pitäis päästä eroon siitä tavasta että viimeisenä asiana illalla katson puhelinta ja saman teen myös aamulla..




Suihkuun pääsyä odotellessani leikkasin ja viilailin kynsiä (yritin epätoivoisesti kuluttaa aikaa..) Lopulta pääsin vähän jälkeen puoli kasi suihkun puolelle ja pienellä kiirellä kävin pesemässä hiukseni jonka jälkeen rasvasin ihon yms.



7:45-8:30 

Meikkaamisessa oon kaikkea muuta kuin mestari ja saan yleensä meikkini hoidettua todella nopeasti.Kiireessä se on hyvä juttu sillä sain suhteellisen normaalin näköisen meikin noin kymmenessä minuutissa,mitä nyt eyelinerit oli pitkin luomia mutta mitäs pienistä.:D Meillä oli tosiaan tarkoitus lähtä reissuun jo puoli yhdeksältä ja menin aamupalalle 20 yli..Olin ajatellut että keitän puuron sillä sen saa nopeasti alas mutta päädyin syömään sämpylöitä kuten muutkin. 


8:40-9:40

Määränpäänä oli tällä kertaa Münster! Host mamalla oli Münsterissä jokin työjuttu ja hän kysyi että haluaisinko lähteä samalla kyydillä sinne kiertelemään kaupunkia,totta kai halusin. Oltiin vähän ennen kymmentä perillä eli kovin pitkä välimatka ei ollut kyseessä.











  10:00-12:00 

Perille päästyämme hostmama lähti kohti työjuttuaan ja päädyin kiertelemään keskustassa. Oikeastaan ensimmäisenä asiana kävelin Zaraan ja päätin että mun on ostettava nyt viimeistään itselleni käsilaukku,sillä kamera painoi kaulassa ja pikkulaukkuun ei mahdu niin hyvin tavaraa. Olin niin "fiksu" kotoa lähtiessäni etten ottanut isoa käsilaukkua mukaan ollenkaan ja vaikka täällä oon yrittänyt sitä täydellistä yksilöä joka kaupasta etsiä niin mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa ei ole osunut silmään. Onneksi Zarasta kuitenkin löytyi suhteellisen kivan näköinen laukku joka helpotti ainakin tavaroiden kantamista kummasti,eikä kamerakaan vesisateella kastunut kun oli vähän suojaa päällä. Kävelin tosi paljon noinkin lyhyessä ajassa ja viimeiset tunnit istuskelinkin jossain penkeillä joko ulkona tai kauppakeskuksissa kuluttamassa aikaa.(Mitä mulle on tapahtunut kun ei ees shoppailu enään kiinnostanut?!)




Puhelimen navin kanssa kuljin paikasta toiseen etsien ruokakauppaa sillä pikkunälkä pääsi iskemään.Kerrankin vähän ennen totaalista turhautumista huomasin että kadun toisella puolella on jokin pulju mistä sain ostettua suklaapatukan ja vesipullon. Suomalaisuuteni tuli esiin taas kunnon junttiutena kun kauppakeskuksen penkeillä yritin saada uudesta laukusta sellaista kankaista lenksua (?) hampaillani pois,enkä todennäköisesti näyttänyt kovin fiksulta käsilaukun kahva suussani. Vanhempi nainen istui vieressäni ja kysyi minulta saksaksi jotain,vastasin etten ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Nainen kertoi englanniksi että voin mennä kassalle poistamaan renksun laukustani ja tein työtä "käskettyä",hetken päästä kyseinen nainen seisoi vieressäni kertoen että olen aivan väärässä paikassa.. Hän vei minut oikeaan paikkaan ja sanoi että voi kysyä asiaa saksaksi puolestani,kassaneiti napsaisi renksun saksilla nopeasti pois ja mun päivä muuttui tämän naisen ansiosta heti paljon paremmaksi. Niin ihanan ystävällinen rouva,lisää tälläisiä!





12:00-13:00

Reissuun seurakseni sain ihanan Reijan joka saapui Münsteriin vähän ennen kahtatoista. Kuten whatsapp kuvasta huomaa sijainnin jakaminen ei kauheasti helpottanut kun kyseessä oli toisen löytäminen..Luulimme että oltiin lähellä toisia kun kummatkin puhelimessa sanoi että "oon tämmösellä kirkolla nyt" laitettiin kuvaa toiselle että millanen kirkko on kyseessä ja totta kai oltiin eri puolilla tätä shoppailukatua aaivan eri kirkkojen luona.. Homma meni aika surkuhupaisaksi kun epätoivoisesti yritin miettiä miten löydetään toisemme,kuljeskellen pitkin jos jonkinnäköisiä katuja ja samanaikaisesti alkoi vesisade. Lopulta kuitenkin löysimme toisemme noin tunnin etsimisen jälkeen,onneksi vältyttiin kuitenkin pahoilta eksymisiltä.Taisin Reijalle todetakkin että näin käy kun laitetaan kaks suomalaista isoon kaupunkiin.








                           13:00-15:00

Molemmilla meistä oli kamala nälkä (yllätys,yllätys..) joten ensimmäisenä päädyttiin etsimään ruokapaikkaa. Ihan lähistöltä löytyi Vapiano jossa kumpikaan meistä ei ollut koskaan aikasemmin käynyt ja koska monet ovat suomessa kyseistä ravintolaa niin kovasti hehkuttaneet päädyttiin kokeilemaan millaista sapuskaa heiltä löytyy. Tilaus systeemi meni aluksi aivan yli ymmärryksen mutta lopulta kaikki kuulostikin tosi loogiselta ja helpolta. Tilattiin molemmat pitsaa eikä valmistuksessa mennyt kovinkaan kauaa,pastajonoissa oli paljon enemmän ihmisiä joten niitä olisi varmasti saanut odottaa vähän pitemmän tovin. Pizzojen jälkeen tilattiin vielä pari kipaletta erilaisia kakkuja ja oli muuten hyviä,varsinkin toi suklaaunelma joka oli listallakin nimellä Death by chocolate.Kun on hyvää ruokaa ja seuraa niin aika lentää aivan siivillä,varsinkin kun on niin paljon keskusteltavaa.



15:00-16:30

Mun missiona oli löytää uudet farkut. Arvatkaa vaan löysinkö,taaskaan? Käytiin parissa kaupassa ja jonotettiin varmaan puolet ajasta sovituskoppeihin eikä kummallekkaan meistä lopulta tarttunut mitään uutta mukaan. No säästettiin ainakin ne vähäisetkin rahat.. Mikä siinä muuten onkaan että farkkujen ostaminen on ehkä ärsyttävintä ikinä ja juuri kun luulet löytäneesi kivat yksilöt ne ei istu jalkaan ei sitten ollenkaan. En aio kuitenkaan luovuttaa vaan uskon ja toivon että tämän vuoden puolella löytäisin edes jostain kivannäköiset uudet farkut,alkaa meinaan kohta jo hävettää kulkea noilla vanhoilla kulahtaneilla farkuilla enään missään.










16:30-17:10

Shoppailu ei kiinnostanut joten päätettiin lähteä kävellen katselemaan vähän paikkoja. Autot oli parkkerattu lähelle Aasee:tä ja jo aiemmin aamulla sen ohi kävellessäni kiinnitin huomiota kauniiseen ympäristöön joten mentiin tarkemmin katsomaan millaiselta paikka näyttää lähietäisyydeltä. Ei yhtään hullumpi vai mitä? Käveltiin meren vierustaa pitkin ja Reijan suusta kuului sanat "tuntuu aivan kuin olisi suomessa" en tiedä johtuiko se tosta tunteesta vai mistä mutta kyseinen paikka oli todella ihana ja aion ehdottomasti palata niin Münsteriin kuin kyseiseen lokaatioonkin uudestaan! Harmi kun kaunis auringonlasku ei ehtinyt tallentua kuville,mutta muistoissa se on silti ja kuvat onnistui siitä huolimatta.




17:10-18:30

Pitäisikö Aasee kirjoittaa suomalaisittan Aa-meri vai käytetäänkö yleensä kääntämättömiä versioita? No ehkä sillä ei niin ole väliä,mutta kuitenkin tämän Aaseen rannalla oli todella idyllisen näköinen kahvila-ravintola jonka ulkoterassille menimme. Tilattiin vohvelit juomisen kera sekä keskusteltiin asioista maan ja taivaan väliltä. Ulkona alkoi nopeasti hämärtymään mutta tunnelma oli silti tosi lämmin. Hostmama ilmoitti joskus noin vartin yli kuusi että lähtee tulemaan rantaa kohti. Kun hän saapui vaihdettiin vielä halauksia puolin ja toisin sekä sanottiin Reijalle heipat. Tässä vaiheessa on varmaan sopiva sauma muuten Reija kiittää sua ihanasta päivästä,mulla ainakin oli tosi mukavaa <3.





19:30-20:30

Puoli kahdeksan aikoihin saavuttiin tänne kotiin. Huomasin pöydän reunalla kortin ja kysyin hostmamalta että keneltä noin ihana kortti on tullut. Hän katsoi mua hämmentyneenä ja siinä vaiheessa olinkin jo ehtinyt kääntää korttia,se olikin tarkoitettu mulle. Rakas mummoni oli laittanut kortin tänne,mulla pääsi itkun kun jotenkin kortin tekstikin oli niin ihana,ajatus ja kaikki muutenkin <3. Syötiin myöhäistä iltapalaa ja rupateltiin kuluneesta päivästä en muista tarkalleen mutta ehkä noin puoli yhdeksän aikoihin menin omaan huoneeseen yläkertaan.






 20:30-22:30

 Huoneeseen päästyäni rojahdin samantien sängylle todella väsyneenä. Kummasti taas kuitenkin piti alkaa selailemaan somea (mikä ärsyttävä tapa..)ja siinä vierähtikin sitten tunti jos toinenkin. Kävin iltapesulla ja puoli yhdentoista aikaan sammutin valot ja laitoin hymy huulilla nukkumaan ja näköjään myös hammastahnat poskilla..

Sellainen oli mun tapahtumarikas lauantai! Toivottavasti tästä välittyi edes jotenkin realistinen käsitys tapahtumien kulusta. Ajattelin että tälläinen day with me-postaus voisi olla mielenkiintoisempi viikonloppuisin kun yleensä silloin on vähän enemmän ohjelmaa. En kuitenkaan näe mitään ongelmaa siinä ettenkö voisi myös jonain arkipäivänä kuvata tälläistä,jos jotakuta vain kiinnostaa. 


-Saija


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti