ISÄNPÄIVÄ

Oon ollut tällä viikolla jotenkin allapäin ja erityisen herkkä. Yksi syy voi olla se että tänään suomessa on isänpäivä. Ensimmäistä kertaa elämässäni en oo samassa paikassa missä mun oma isä on ja toivoisin niin paljon että voisin viettää tämänkin isänpäivän yhdessä oman perheen kanssa. Se ei kuitenkaan oo mahdollista ja kuten yksi mun ystävistä sanoikin että kaikki tälläiset juhlapyhät,syntymäpäivät yms tulee varmasti olemaan erityisen vaikeita kun ei pääse itse paikalle. Asiat vois totta kai olla paljon huonomminkin mutta jokaisella on omat surut ja murheensa.

Tuntuu jotenkin paljon pahemmalta kun tietää että on niin kaukana toisesta,voisin kuvitella että tuntuisi ihan eriltä jos välimatkaa olisi reilun parin tuhannen kilometrin sijaan vaikka 100km.Välillä on hetkiä kun vain kaipais oman vanhemman halausta ja kuulla hänen suustaan että kyllä kaikki vielä järjestyy. Täällä myös läheisten ihmisten merkitys on korostunut aivan äärettömästi ja ikävän hetkiä tulee aina aika ajoin vastaan. Haluan kuitenkin uskoa että joka kerta kun selviän noista huonoista hetkistä vahvistun henkisesti ja tulevaisuudessa pystyn jollain tavalla paremmin käsittelemään omia tunteitani vastaavissa tilanteissa. Onneksi ei kuitenkaan oo enään kauaa kun pääsen rutistamaan rakasta iskää tämän isänpäivänkin edestä. 

Eipä kylliksi lapsi voi kiittää lapsuuskodista,onnesta siitä minkä isä ja äiti lapsilleen soi,rakkautta,hoivaa elohon toi

Sulle isä nyt kiitoksen tahtoisin antaa,kun olet mua hoivannut,jaksanut kantaa

Eipä parempaa paikkaa maailmassa kuin

lapselle koti ole olemassa ♥

-Saija

Kuvat weheartit